12.

Mä istun vain rantakivillä ja katson vettä. Mulla ei oo mitään aikomusta mennä sinne veteen, mä vaan istun siinä ja hukun muistoihin. Mä en kestä olla missään muualla, pelko ei enää katoa, ahdistus ei enää katoa, enkä minäkään.
Mä vain itken ja katson sitä vettä, kai tää joskus menee ohi, jonkun sanat soi mun päässä, menee ohi meneeohimeneeohi.
Aika kuluu tunnit vierii mä mietin seuraavaa valhetta missä mä oisin ollu kuinka kauan menee ennen ku kyyneleet kuivuu mä mietin millon mä jaksan nousta siitä kohdata ihmisiä elämän.
Ja huomaan että aika vaan kuluu ja kuluu vaaditaan jo aika paljon selityksiä mulla ei oo ainuttakaan mä en vaan kestä olla en kestä olla en.
Mut onneks kukaan ei kysy kukaan ei nää, ehkä ne tajuaa ettei mulla oo niiden toivomia selityksiä, etten mä vaan jaksa tekohymyillä koko aikaa?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229