1197.

Se voittaa mut.
Mä en halua just nyt kuolla, mut tää on mua vahvempi.
En voi huutaa en ees kuiskata en liikuttaa käsiäni se painaa mut maata vasten se estää mua hengittämästä mä en voi juosta mä häviän nyt.
En osaa sanoa mitään järkevää en saa kirjoitettua ymmärrettävää tekstiä koko elämä on sotkussa en muista mitä pitää tehdä ja mua huimaa liian usein haluan pois ja silti vain takaisin voi helvetti.
Näin yhtä niistä teistä mikä määrittää teidät niinnih tämäpä juuri kipu ymmärtämättömyys se paniikki joka saa mut juoksemaan pois paikalta muistot jotka tukehduttaa ne kai eniten sattuu tai tieto ettei mikään enää oo kuin silloin.
Joskus mietin että ehkä mua ahdistaa siksi näin nyt että oon niin lähellä ymmärrystä sitä herätystä jossa löydän syyn elää.
Tai sit en koskaan löydäkään mistään mitään vaikka etsisin kuinka en edes sanoja kertoa tästä suurimmasta tunteesta mun sisällä.
Haluisin lähtee johonkin helvetin kauas haluisin muuttaa kaiken itsessäni mut pakeneminen ei lopulta ratkaise mitään yksitoista vuotta vähintään tää on ollut mussa eikä tää katoais vaikka mä vaihtaisin maata tai vaalentaisin hiukset ei vaikka katoaisin kaikilta nykyisen elämäni ihmisiltä tää olis mussa silloinkin ja se ajatus on aivan helvetin ahdistava.
Tämän kanssa pitäis vain oppia elämään kyllä minä osaan silloin kun tää tajuaa olla hiljaa eikä huuda tuskaansa silloin kun en nää ihmisiä jotka kiskoo mut menneiden muistoihin niin syvälle että tärisen pelosta mutta näinä hetkinä kun vajoan tämän tunteen helvettiin en osaa nähdä edes huomiseen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229