119.

Mä suoritan näitä tyhjiä päiviä
kävelen metsässä siellä kirkkaus juoksen kävelen nauran hymyilen vastaan ihan hyvää ihan hyvää ei se oo valhe se on vain joku joka täytyy sanoa ettei totuus paljastu eikä käsiä nää kukaan.
Mä yritän hallita kaiken tää ei saa paljastua tää täytyy piilottaa tää on jotain niin väärää, niin likaista kukaan ei saa nähdä kukaan ei saa tietää ei saa ei saa ei saa.
Sitä hymyilee pakottaa kyyneleet taas pois juoksee paljon karkuun häpeää ja toisia toivoo et muistot tuhoutuis ettei olis sen enempää hyvää kuin pahaakaan, olis vaan tyhjä elämä loputtomat askeleet pimenevis illois ja ne kyyneleet yksin kylmässä.
Pimeys on jo saapunut ei noi muut pelkää näin pimeys päästää irti vasta uuden kesän syntyessä mä en tuu selviämään kuukausia on liikaa ja mitä sitten näitä talvia on jäljellä liikaa täynnä sitä loputonta ikävää ja tuhoavaa pelkoa lamaannuttavaa, pimeetä ja kylmää yksinäisyyttä kuinka monta talvee mun täytyy vielä selvitä, yksin?
Pimeys on tullut se kuristaa ei anna paikkaa tilaa ottaa vaan vie mukanaan tanssii kuolemalle on kuolema kuinka mä voisin selvitä?
Talvi on niin pitkä niin pitkä, yksinäinen ja pimee.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229