1179.

Niissä hautajaisissa laulettiin suojelusenkeli
mä muistan vaikka olin viis sitä on vaikea ymmärtää että pystyy muistamaan jotain viidentoista vuoden takaa mutta lauletaanko suojelusenkeli mun hautajaisissa?
Oon kirjoitellut sitä näihin teksteihin mä tiiän etten mä sitä pääse kuulemaan mä oon kuollut mutta oon sitä mieltä et se pitäis laulaa jokaisen hautajaisissa.
Se kertoo kaiken kaikesta kaiken elämästä täällä vaeltaessaan täytyy tukeutua johonkin ja suojelusenkelin sanat luo turvaa silloinkin kun muu maailma hylkää ja muuta ei tarvitse silloin kun matka alkaa silloin kun on aika jättää pimeä kotimaa ja maailman vastuut ja kivut.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie. Oi, pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois sä kättäsi enkelin kädestä pois sä kättäsi enkelin kädestä pois. - Immi Hellén
Opin sanat ulkoa jo vuosia sitten oon kulkenut noista sanoista sairaalan käytäviä ja merten rantoja koulumatkoja ja lenkkejä koiran kanssa.
Mutta suojelusenkeli tarvitsee voimakkaan äänen sen joka sitä laulaa täytyy olla varma sanomastaan ja vakuuttaa kaikki.
Mä oon nää pimeät vuodet kuunnellut melkein joka päivä suojelusenkelin yleensä muutaman kerran peräkkäin eri esittäjiltä jokaisella on oma tapansa jokaisesta versiosta syntyy erilainen tunne.
En mä silloin lapsena ymmärtänyt tuskan määristä mitään mä suhtauduin kuolemaan uteliaana olisin halunnut lähteä katsomaan mutta en ymmärtänyt kuoleman lopullisuutta.
Tai osaksi ymmärsin sen jonka hautajaisissa laulettiin suojelusenkeli (tai ehkä ei laulettu ja mä oon rakentanut tämän muiston myöhemmin itse) mutta mä muistan kuinka ensimmäiset päivät kuoleman jälkeen pystyin muistamaan hänen äänensä ja sitten se katosi.
Osasin kuitenkin jo silloin tiedostaa että ääni kannattaa painaa mieleen koska muistot katoaa jossain vaiheessa jonkun on täytynyt sanoa mulle että tee niin ei viisivuotias voi itse ymmärtää tuollaista.
Enää mä en muista kuin noita hetkiä pieniä osia muistoista nekin sekoittuu välillä toisiin muistoihin.
Mutta kun mun matka sitten alkaa jotkut teistä sanoo että päättyy kun mun matka alkaa mä lähden tiedostaen nuo sanat.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229