1176.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois.

Ottaisit syliin
nyt.

Mä tiiän oon pyytänyt liian monta kertaa väärin perustein itkenyt sua ilman oikeutta silti mä tahdon vielä tän kerran kysyy sulta ottaisit syliin?
Kyl mä tiiän ettet sä tuu sekään tieto ei estä mua itkemästä sua takaisin ja se tieto keksi valheet joita kukaan ei tajua.
Edes suuntaa ne ei löydä yhtäkkiä mä oon vaan kadonnut katsohan tässä hetkessä näät mun kasvoilla pakotetun hymyn koska nyt ei voi romahtaa etkä sä mua kuuntelis vaikka itkisin apua mutta seuraavassa hetkessä minuus vain loppuu.
Niin se käy kaikki on ihanan selvää turvattua sä olisit ainoa jonka mä antaisin itseäni estää muille mä voin valehdella tuntematta mitään ehkä pienen määrän vihaa ja pettymystä mikseivät he koskaan edes yrittäneet pelastaa mua kuten sä?
Mä en jätä tätä sun vastuulle mä syytän kohtaloo huonoo tuuria ja itseäni mä en vaan sopinut paikalleni en kotiin en sairaalaan en turvaan enkä tänne ainoa paikka johon hetken tunsin kuuluvani oli sänky jossa pidit kättä mun harteilla kaikki ennen sitä ja kaikki sen jälkeen on ollut kylmää ja tyhjää ei se mitään virheideni ja itsekkyyteni jälkeen ansaitsin tämän kivun jota ei voi mitenkään verrata toisten tuskiin ne ovat syvempiä siksikään kukaan ei auta mua ne tietää saman kuin minäkin mä pärjäisin omillanikin jos oikeasti tahtoisin.
Mussa ei vaan oo sellaista voimaa oon luonteeltani luovuttaja siksi mulle on turhaa tarjota köysiä ja huutaa tsemppiä itsemurha kulkee ratkaisuna mun olkapäällä aina kevätauringoissa ja valmistujaisissa minne mä ikinä meen niin pitelen kädestä itsetuhoisuutta.
Hento ääni itkee toivoen kiviseinää sinuksi siinä kaikki aivan kaikki.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229