1175.

Sinä et haluaisi minun lähtevän ja minä en enää tahtoisi viiltää.
Mä en jaksais enää satuttaa itseäni tai ainakaan hoitaa tikkaamattomia haavoja ne takertuu laastareihin haavalappuihin paidanhihoihin oon liian väsynyt näitä hoitamaan mutta en pysty lopettamaan mun on pakko satuttaa itseäni en vaan osaa lopettaa.
Kaikki on valmista taas sinä kirjoitat kauneimpia sanoja ja mun itkulle ei oo loppua.
Ehkä oot se jota oon vuodet odottanut ehkä mulla olis vielä mahdollisuus johonkin parempaan sun kanssa mutta ainoa totuus jonka enää tiedän on etten mä jaksa.
Siksi mä tiiän miten mä lähden ja mihin mä lähden mun on luovutettava tän elämän suhteen nyt oikeasti viimeinkin lopullisesti mun sisin on kuollut se on poltettu ja jäädytetty revitty ja poljettu mä oon enää sirpaleita paljon verisiä sirpaleita joista ei oo mahdollista koota ikinä ehjää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229