1171.

Mä en enää oikeasti jaksa.

En selviä tästä yöstä en selviä maanantaihin en selviä ensi viikon reissusta mä huutaisin etten pärjää mut en osaa.
Opamoxeja antaisitte vaan kymmenittäin opamoxeja ja grammoittain ketipinoreita voisin nukkua pahan pois päiviä tai viikkoja ihan miten vaan johonkin parempaan tulevaan johon kaikki muut uskoo.
Tätä en jaksa juna-aikataulut selviää tiiän keinon jolla lähdetään yhtään valhetta ei tarvitse keksiä mä meen ja ne huomaa kaiken vasta paljon paljon myöhemmin silloin oon jo siellä niin lähellä pois pääsyä kännykkä pysyy kii kaiken odotusajan avaan sen hetkeksi veden äärellä lähetän kirjeen tänne sammutan ja siitä puolessa tunnissa lakkaan olemasta.
Niin täydellinen ajatus että mua hymyilyttää kyyneltenkin läpi ette te tätä ymmärrä ehkei kukaan mut ei se haittaa mä tiiän tän suunnitelman ja varsinkin toteutuvan teon olevan enemmän oikein kuin mikään koskaan mun elämässä.
Muhun kirjattiin kaikki nää virheet jo nuorena mä kasvoin väärin musta tuli väärä olin jo paljon aiemmin ihan sama ainoa ratkaisu on itsemurha sillä en tahdo olla vastuussa enää mistään.
En tahdo olla se joka loukkaa en tahdo enää kuulla sitä kuinka mua kutsutaan itsekkääksi en tahdo olla enää paha tahdon vain lakata olemasta ja kadota saastuttamasta ihmisten elämiä.
Mä en kuulu tähän ja se on aina ollut selvää sekä mulle että muille sitä mä en tiiä miks tää jatku näin pitkään mut nyt tärkeintä on ettei jatku enää ei ens kesään ei kuukauttakaan nämä pakolliset luvatut suoritetaan hymyillen (ja verisin käsin) ja sitten ei enää ikinä mitään ei ikinä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229