117.

Mä tanssin pitkään
mä tanssin rappusilla tanssin haparoivin askelin vertakuolemaarakkauttaikävääsuruakestämättömyyttä ja ne toiset puhuu paljon paljon sanoja mä en niistä tiedä en mitään ja koskee mut mä en niitä tunne.
Melkein hajoan katso näin kestämättä enää kertaakaan sanaa välittää me välitetään mä en kestä kuulla tuo lause on mulle yhtä kuin kuolema. (kestämättömyys)
Ja kyyneleet mun poskilla tämä suru on mustaa pimeää läpipääsemätöntä luotaantyöntävää ja pelko väsyttää pelottaa käsittää tämän maailman sota minuutta vastaan.
Oon sisältä jäätä ja ulkoo sotkuu ja ihan oikeesti mua ei oo.
Mua vaan niin pelottaa että hajotan tän kaiken ja kylmä tulee aiemmin vie mukanaan ja meren aaltoja mun on saatava kuolema tämä pois musta.
Mutta se tanssi nämä askeleet eivät pääty tää on se jossa ei katsota silmiin ja ne muut katoaa ovien taa piiloon mihin tahansa sillä ne vuodet juoksee käsien läpi joku päättää lähteä mul on vain kyyneleet muistoja ja naurettavia papereita ihmisten käsialoja ja varastettuja kuvia ei ihmistä ei lupausta ei jäämistä sillä näin mä oon yksin aina.
Ja mä kuiskaan tummuvaan iltaan sun nimees nää vuodet on menneet eikä mulla oo lupaa ikävöidä ikävä silti voi kun joskus kuulisit kuinka mä kaipasin kuinka mä sammuin kuinka mä hajosin vain koska sä lähdit.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229