1169.

On niin raskasta nähdä vaatteissa henkilöitä.

Mä saatan pitää paidasta mutta en voi rikkoo muistoo ostamalla vaatetta joka vois olla sun enkä mä pystyis aamuisin pukemaan päälle sitä joka sais mut joka kerta kyyneliin.
Jatka elämää naurettava kehotus kuka sellaista oikeasti pystyy tekemään?
Mä en oo ikinä oppinut ja musta tuntuu että hukun yhä syvemmälle jonnekin mistä ei vapaudu ikinä.
Lauantai jossain luki jo että ollaan kevätkuukausissa niin aurinko kyllä mutta mitä mun kuuluis tuntea miten voisin yhtään vähemmän hukkua arkeen miten saisin kiinni jostakin todellisemmasta oikeasta toiveesta tulevaisuudessa sillä toiveet turvasta ja toivoton itkeminen läheisyyden takia ei oo mitään oikeeta eivätkä ne ikinä muutu todeksi mä näin jo.
Silti en osaa toivoa ja kertoa enää mistään muusta.
Pyydän elämää muilta kuvittelen oikeudekseni tunteiden myrskyssä väittää että elämä vaatii turvan toisten taholta oikeasti mun pitäis oppia elämään yksin en vain pysty siihen nyt en oo vuosiin pystynyt enkä taida ikinä pystyäkään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229