1167.

Mä en pysty lukeen viestejä
jotka sä lähetit mulle silloin kauan sitten mä en pysty lukemaan päiväkirjoja jotka kirjoitin silloin kun olin turvassa mä en pysty kuuntelemaan biisejä jotka muistuttaa susta enkä mä pysty laittamaan sulle nyt viestiä että asiat on just nyt tosi huonosti.
Niin huonosti et oon katsonut juna-aikataulut valmiiksi ja tiiän valheet joita kukaan ei tajua siitä en voi olla varma että riittääkö mun rohkeus rantaan saakka mut jos ei niin sit haen vaan juomia ja pakotan itseni veteen.
Se ranta on niin paljon kauempana että tiedän siellä olevan sulaa.
Mä en pysty enää elämään mä kaipaan turvaa vaikken itsekään tiedä mikä tekis mun olosta turvallisen mä tiiän mikä turvasta teki turvan mutta täällä ohjaajien sanomat sanat ja se kuinka sanoista huolimatta ikinä mikään ei muutu en vaan pysty luottamaan.
Ja läheisyydestä on käyty liian monta keskustelua en jaksa enää vaatia ei se oo asia jota sais ees sanoa ääneen saati vaatia ja nyt kiertoreittejen kautta on tehty selväksi että oon vastenmielisimpi kuin noi muut.
Oon täällä pakolla nää yrittää vakuuttaa että mäkin kuntoudun vaikka totuus on etten oo samanarvoinen.
Ei mulla oo toivoa normaalista elämästä sillä mä itse oon syyllinen kaikkeen mikä tapahtui eikä mikään mun sisintä pysty muuttamaan.
Virheet on se joka mä oon ja kaikki mun elämässä hetken olleet ihmiset ovat nähneet totuuden ja paenneet.
Oon vaan niin väsynyt taas.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229