1165.

Shhh mä nauran
yhtäkkiä kaikki on selvää kolme kertaa kolme yhdestä toiseen toisesta kolmanteen ja sitten kolmas onkin jo ensimmäinen.
Oon vuosia tiennyt jostakin jota kohti oon ojentanut käsiä aina välillä useimmiten kuusimetsän keskellä kesäillan auringossa muutaman kerran monta vuotta aiemmin.
Aina se jää muiden asioiden jalkoihin tulee jotain helpompaa ja mä luovutan.
Nyt mä päätin täältä pimeästä on tie myös valoon salaisuuksien polkua kulkiessa toiset näkee vaan sen minkä niille näyttää ja tämä jää kokonaisuutena varjoon.
Ei tämäkään surua poista mutta auttaa unohtamaan hetkeksi ahdistuksen saa itsevihan muuttumaan ylpeydeksi vaikka muut ei tiedä mitään.
Mä uskon tän olevan yhtä hyvä pakokeino kuin viiltely ja mä uskon että mä pystyn oppimaan tän aivan kuten opin viiltelynkin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229