116.

Ja mä huudan niiden nimee
apua apua apua kaikki kääntää selkänsä on muitakin kuin sä ja noi sun juttus on kuitenkin hyvin mä käännän katseen maahan ja pakenen ihan hyvin hyvin ihan sama se.
Ja mä revin käsiä auki metsässä tihkusateessa suihkussa huoneen nurkassa kun yö laskee varjojaan mun päälle mä revin niitä auki ja sit ne tulee sanoo ei saa ei saa ja menee taas pois aika itsenäistyä miksi näin kokonaan en mä selviä yksin näin mutta kun sun aikas on nyt pärjätä omillaan.
Ja mä huudan niissä koleissa metsissä taas niiden nimiä ja Jumalaa mut kukaan ei kuule mä nään ne painajaiset ottaisin kii jos uskaltaisin mut valehtelen parhaani mukaan ei enkä takerru kehenkään pärjätä omillaan mun aika on nyt mut jotain ihan muuta kuin pärjätä omillaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229