1158.

Tein mukalupauksen etten viillä viikonlopun aikana.

Lupasin vain siksi ettei mua uhattu vaan lähestyttiin oikeilla sanoilla ettei ne halua että satutan itseäni ja että ne välittää.
Mä tiiän tämäkään ei oo pysyvää maanantaina ne luultavasti jo raivoaa kun niiden mielestä mun täytyy taas keskustella yhdessä työryhmän kanssa siitä miten jatketaan.
Mä yritin pelata aikaa mun täytyy selvittää vielä yks reitti ennen uutta keskustelua.
Mutta enpä usko että tästä taaskaan mitään tulee uusia ongelmia heti kun vanhat on vähän unohtuneet.
Emmä tiiä mitä tällä elämällä en ymmärrä miten mua vois viedä taaksepäin se että olisin turvassa?
Miten hyvä ja turvallinen olo vois olla esteenä kuntoutumiselle?
Miksei ne antais mulle vaan hetkeksi aikaa takertua kyllä mä siitä ajallani kuitenkin itsenäistyisin omalla aikataululla tää kiirehtiminen ja vastuunkantoon pakottaminen saa mut välttelemään ja väittämään loputtomasti vastaan koska mua oikeasti pelottaa.
Pelottaa aivan helvetisti pelottaa enemmän kuin ikinä sanoilla pystyn kertomaan mutta ne luulee että laitan vastaan vaan naiviuttani ja vastaansanomisen ilosta.
Joku sanoi torstain keskustelussa ettei oo ennen nähnyt täällä ketään joka takertuis näin voimakkaasti vain yhteen ohjaajaan turvassa ne antoi mun takertua ne halus auttaa ne halus suojella mua itseltäni.
Siinä oli paljon huonoa mutta mun mielestä kuitenkin enemmän hyvää mutta nää ei enää ees jaksa kuunnella lausetta loppuun kun kerron miten jonkun asian kanssa turvassa toimittiin.
Kerro mulle millä sanoilla mä saan nämä ymmärtämään kaiken mitä todella tunnen ja ajattelen?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229