1157.

VIILLÄVIILLÄVIILLÄ
huuto kaikuu päässä toiset saa läheisyyttä mä en koska oon vääränlainen ja paha.
Liian paha elämään miksi musta tuli tällänen?
Miksi mun täytyy nähdä tää miksi niiden täytyy näyttää noin helvetin selvästi että mä en oo yhtään mitään?
Mä en jaksa tätä kipua puhdasta tuskaa kun ne pitää paikoillaan sä oot vitun surkee ihminen tiiät kyllä ettet oo mitään siks me tää tehdään jotta tajuaisit paikkas.
Mä tarviin syviä viiltoja mutta en tiiä riittääkö mikään pitää lähtee pois pitää luovuttaa nyt sen kaikki on aina halunneet mun uskovan ja nyt mä uskon.
Mulla ei oo enää toivoa.
Mulla ei oo enää syytä elää sä et tuu ikinä takaisin en saa enää ikinä kertoo sulle mitään ja vaikka joskus saisinkin sulla olis silloin kiire pois.
Mä oon vuoden itkenyt turvaa täältä ja tänään kaikki vietiin paperiarkki mä melkein pystyin näkemään sen jokaisen pöydän ääressä istuneen käsissä (en katsonut heitä silmiin) he tarttuivat niihin repivät ne kahteen osaan tiedäthän sä miten sitten he keräsivät puolikkaat paperiarkit pöydän keskelle jonkun palamattoman materiaalin päälle ja sytyttivät ne tuleen.
Polttivat minut koko minuuden siinä yhdessä tuumin mä tuijotin liekkejä (ei enää apua ikinä ei enää turvaa missään) ja ne antoi kaiken tapahtua eihän se niissä tunnu mitä mä tunnen paha olo on mun oma syy ja mun omaa tyhmyyttä että koskaan toivoin maista meriä ja taivaista rauhallisen sinisiä tiesinhän minä jo lapsena ettei mulla oo arvoa.
Silti pelko on tänään läsnä turvattomuus on sitä kuinka mut suljetaan kaikesta ulkopuolelle mä nään pelit joita toiset pelaa koska oon pelannut aiemmin juuri samoilla säännöillä mutta mua ei kukaan kuuntele koska oon mustasukkainen ja kuvittelen kaiken.
Ihan hyvä näin että mua sattuu kipu on tutuin kivusta löytyy turvakin kipu on varma on aina varmaa että mua sattuu.
Älä luota ihmisiin älä ikinä luota kehenkään on mun vastaus sille joka kysyy hetkeä ennen kuin kuolen että mitä elämä opetti.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229