1150.

Paljon kerrottavaa
sotkuisia sanoja ja vihan kyyneleitä revittyjä ihoja sanoilla satutettuja mieliä ja mä vaan oon.
Tajuan ja tunnen että vähitellen alan palata menneeseen mä oon viikkoja itkenyt muuttunutta minuuttani mutta nyt pystyn näkemään vähän pidemmälle.
Se etten oo omasta mielestäni ollut riittävästi yksin pimeässä huoneessa ei tarkoita ettenkö mä vielä vois tehdä niin.
Tänään en kaivannutkaan enää ihmisten seuraa vaan yksinoloa en yksinäisyyttä vain pimeää hiljaista huonetta tietoa että saan viettää tunteja siellä ilman että tarvitsee puhua kenellekään.
Ehkä viime kuukaudet ovatkin olleet vain paikan hakemista oon taustalla koko ajan tuntenut etten mä oo puhelias ja jatkuvasti ihmisten seuraan kaipaava mä en oo vaan osannut nähdä kokonaisuutta riittävän laajasti siksi tää aika on ollut yhtä kaaosta en oo saanut kiinni mistään en oo hallinnut itseäni koska en yhäkään tiedä kuka oon.
Mutta nyt tiedän tarkemmin kuka en halua olla en halua olla näin sosiaalinen rohkeuden ja satunnaisen uhkarohkeuden haluaisin säilyvän mutta paljon on matkaa muissa asioissa tilaan jossa olisin se ihminen joka haluan olla.
Ja kuule ihan turhaa sanot ettei itseään voi muuttaa sä et tiiä mä oon osannut ennenkin yhtälailla kun pystyin muuttumaan tälläiseksi kuin nyt olen pystyn palaamaan siihen mitä ennen olin.
Löydän yksinolosta vapauden jatkuva stressi painuu taka-alalle koska en voi jäädä keskustelussa sivuun jos olen yksin en näe sitä miten toiset huomioidaan ja toisista välitetään yksin ollessani en joudu elämään läpi uudestaan ja uudestaan sitä tunnetta kuinka mä oon ainoa virhe ja paha ihminen.
Hampaiden yhteen pureminen on ongelma ihan oikeasti on olisi helppoa jos tekisin sitä vain öisin mutta nykyään herätän itseni monta kertaa päivässä lopetalopetaLOPETA ruokaa laittaessa, telkkaria katsoessa ja neuloessa mä puren jatkuvasti hampaita yhteen vaikka kuinka yritän olla purematta.
On kai aika selvää ettei päänsärky oo kovin siedettävää tälläisten päivien jälkeen ja hartiat ja selkä on niin kipeät että tuntuu ettei pysty edes kävelemään sekä tikatun käden varomisen takia että hampaiden yhteen puremisen takia.
Musta tuntuu et oon umpikujassa tämän suhteen en oo ihminen joka ottaa särkylääkkeitä viimeisen viikon aikana oon ottanut niitä enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä sillä päänsärky on mennyt ennen ohi ilman lääkettä hartiat saattaa olla hetken kipeät mutta en oikeasti oo ikinä fyysisesti kipeä oli mulla henkisesti kuinka paha olo tahansa.
Nyt jokin on muuttunut tai ei juuri nyt oon vajonnut tätä kohti väistämättä koko viimeisen vuoden ajan pitäis venytellä pitäis lenkkeillä pitäis sitä ja tätä ja tää jatkuva taustalla huutava pitäis pitäis stressaa vaan entistä enemmän.
Jos osais aloittaa jostain jos osais pitää päätöksensä mutta kun edessä on niin paljon asioita jotka on pakko muuttaa jotta voisin hyvin en vaan saa aloitettua ja jään paikalleni tähän sekavaan tilaan pää huutaa poispois mutta mikä on pois kun omaa itseään ei pysty pakenemaan mitenkään?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229