114.

Ja mä tiedän sen
nämä päivät on laskettu sydän hakkaa siellä vahvana turvallisessa sylissä ne kaikki on täynnä elämäniloa nyt taas kun mä oon kaukana ja jo unohdettu kukaan ei ymmärrä miten tää sattuu.
Että toinen on ja huomenna ei mä en elä en ihmisistä jotka on tässä vaan lähteäkseen ja kun kaikki tietää sen se tosiasia ei katoa ei hymyjen ei katseiden ei minkään taakse mä muistan sen nyt ja tässä ja ikuisesti.
Mul on veriset kädet ja kyyneleiset silmät ja mä valvon näitä öitä yksinyksinyksin sitä kuolemaa siellä mis ei oo vastarantaa mua vaan pelottaa epäonnistuminen et jos ikävä ei vieläkään lopu mä en kyl kestä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229