1137.

Mä en pysty tähän enää.

Vuodet seuraa toisiaan mikään ei ikinä muutu vaikkei kukaan mun sanoja uskokaan.
Sattuu liikaa muistaa mutta muistamatta ei selviä minä tarvitsen enää kuoleman rohkeuden jotta voin näyttää olleeni oikeassa.
Sillä tää ikävä on niin hirvittävän pahaa ettei mikään määrä sanoja riitä tätä kuvaamaan oon aivan liian rikki ja väsynyt enää mihinkään mä haluan nyt pois.
Lupaan itselleni viiltoja lupaan itselleni rohkeutta lupaan rakkauden löytyvän ja lupaan turvan syntyvän.
Mutta mikään ei oo totta eilen sä olit vain muutaman askeleen päässä mä oisin voinut kertoa sulle niin paljon tässä ajassa tapahtuneesta mutta pakenin ja tiiän että jos joskus suhun vielä törmään on reaktio väistämätön en pysty enää kohtaamaan sua sun näkeminen tekee todeksi sen jonka haluan uskoa olevan unta sun kasvot muistuttaa mua yöstä jona lähdit mun elämästä etkä enää ikinä palannut.
Ja nyt mun pitäis rakentaa elämää vaikka tilanteet ei oo muuttuneet mihinkään mulla on yksi syy elää tunti juttelua viikossa mutta entä sitten kun tämä loppuu?
Sun jälkeen kukaan ei oo enää muodostunut yhtä tärkeäks mä hajosin sinä syyskuisena yönä niin pahasti etten pysty uskomaan että enää ikinä osaisin luottaa kehenkään riittävästi.
Mutta silti mä pelkään kolaria ja kuolemaa irtisanoutumista tai sairaslomaa mä pelkään koska en oo lainkaan varma mitä loppu tässä kohtaa mulle aiheuttaa.
Jatkanko mä tällä käsittämättömällä vauhdilla asioiden tekemistä suoritan itseni läpi kaiken saavuttaakseni päämäärän kadotan vähäisetkin tunteeni koska tuntemalla ei selviä en voi tietää mutta en nyt myöskään tahdo ottaa selvää.
Mä haluan kuolla ettei kukaan enää lähde mutta pelkään aina liikaa helvettiä jos joku onkin hallitsemassa asioita sillä puolen maailmaa josta ei palaa kukaan joka on sinne lähtenyt katsomaan mä pelkään tuomiota mä pelkään lähteä ottamaan selvää siitä joka kuitenkin väistämättä joskus selviää.
Ja taas yö on edessä painajaisten yö yksi uusi yö tuhansien edellisten jälkeen jona en saa nukkua kenenkään vieressä liian mones yö jossa oon mukaturvassa vaikka oikeasti ainoa turva on se et ovet on lukossa ja lääkkeet mun saavuttamattomissa henkinen turva puuttuu tottakai puuttuu kun en oo enää turvassa ettekä te suojele mua.
Mun on vaan niin ikävä etten ikinä osaa tätä kuvata.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229