1134.

Mä en pysty tähän.

Minä ja ikävä aika käy ja viisarit liikkuu ja vain yksi väärä liike kun ikävä ottaa jo koko vallan.
Mä en pysty enkä mä jaksa taistella vastaan ja lupaan tuhanteen kertaan itselleni että huomenna mä sen teen.
En itsemurhaa vaikka tästä kivusta tahdonkin kuolla mä teen jotain muuta jotain jonka tiedän auttavan mä siirrän kipuni pois ja ikävän ja sun nimeä ei löydy mun mielestä enää.
Ihan kuin mikään kävisi niin helposti ihan kuin mikään ikinä kävisi hyvin.
Lopuksi lupaan itselleni että syksyllä mä kuolen syksy on ihan hyvä aika syksy on kaunis ja syksy on surullinen syksy on yhtälailla mun koti kuten ikäväkin.
Ja mä jaksan näillä voimilla syksyyn mä voin näyttää itselleni kuinka paljon mä pystyn ja sitten luovuttaa otteen.
Sillä kyllähän mä oon aina tiennyt ja jokaisen ajatuksen taustalla tiedän ettei musta eläjää tähän maailmaan saa mussa on virhelyönti jota ei voi poistaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229