1130.

Miksi muistot vainoaa mua?

Miksei koskaan mee edes tuntia niin etten muistaisi jotakin turvasta?
Lapsuusmuistot ovat jotain paljon pahempaa mutta niiltä voi sentään suojautua väittää itselleen uneksi tai jo unohtaneensa mutta turvasta en pääse yli.
Enkä pysty pakenemaan mua ihan oikeesti pelottaa jo nää mielialavaihtelut en oo varma oonko koskaan ollut näin sekaisin ensin menee ihan okei sitten tulee ikävä ja unohdan kaiken muun sitten unohdankin jo ikävän enkä muista kivusta mitään vaikka kuinka yritän palata ajatuksiin jotka hetki sitten olivat ainoa totuus ja silloin taas hetken menee hyvin ei vaan mitenkään voi ennustaa mikä hetki on mutta varmuudella voi sanoa ettei puhuta tuntia pidemmästä ajasta.
Mä en jaksa ei tää oo normaalia mutta ei myöskään itku-väsymys-ahdistus eikä se tunne jossa lennän enkä pelkää pudota sillä ei niin juuri sillä kertaa kävisi vaikka tietysti aina käy mä haluaisin jotain tasaista samana jatkuvaa en missään nimessä tylsää vaan jotain helpommin ennakoitavaa kun tästäkään nykyisyydestä ei saa otetta eikä tätä pysty hallitsemaan.
Mut entä jos musta puuttuu se jokin mikä muilla on entä jos musta ei saa ihmisten arvoista vuosien työlläkään entä jos jään ikuisesti tälläiseksi kummajaiseksi omien olojeni vangiksi?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229