1127.

Uskon, että muistat jonkun tarinan rakkaudesta ja jollekkin kerrot sen.
- Stella
Valo tai pimeä kevät, syksy talvi tai kesä yksi on ja pysyy.
Nimetön sanoista poistettu laatikon pohjalle unohduksiin painettu.
Mutta huolimatta kaikesta se elää ja on.
Sydän sykkii kuten kenellä tahansa silmissä kyyneleitä sisimmässään onnenhippuja.
Taivas tahtojen rajana ja maa jalkojen juoksualustana.
Ja sinä naurat kuten nauroit ennenkin sinä kaappaat syliisi ja minä värisen eihän minua kosketa minä olen ruma ja viallinen vääränlainen ja liian väsynyt silti olet siinä ja pidät kiinni ja minä vaivun, mutta sinä et luovuta.
Ja kun minä itken hakkaan päätä kiviseinään ja suonet vuotavat vertansa lattialle sydänkin alkaa jo väsyä niin kuinka sinä sitä voisitkaan suojella tuolta kaikelta mustalta vereltä miten sinä saisitkaan pahan vaihtumaan hyvään vaikka lupaisit meret ja taivaan enkelkiharat ja flyygelien laulun tämä minusta ei kuolisi.
Siksi suljen silmäni näin ja viimeiseen katseeseen jää jokainen pyyntö pidä vielä kerran mutta tiedän viiltävän tarkasti kuinka kerta on juuri nyt viimeinen ja siksi vain siksi minun on nyt pakko jatkaa.
Ei unohtaa tai päästä yli eieieiei sanoinhan minä jo ei?
Ei vaan jatkaa matkaa seuraavaan syliin päättymättömyyksien maahan siellä on yksi sinun kaltaisesi toinen toisen ja kolmas hänen se joka on juuri kuin sinä on vastassa ja äänessään on sama kaiku joka rauhoittaa pelon ja vaivun kuten vaivuin kymmeniä kertoja sinua vasten tietäen että sinä et palaa enkä minäkään mutta voin jäädä tähän ja nähdä sinut sitten taas kun aika on.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229