1117.

Oulu ja talvi yhdessä tarkoittaa mulle vain yhtä asiaa
kuolemaa.
Mä opin tämän säännön vuosia sitten niinä kuukausina jotka itkin pimeässä sairaalahuoneessa kaikki oli niin kamalan vierasta mutta silti aivan liian tuttua.
Ja mä hukuin ja ahdistuin ja vajosin pimeään ne luuli että parannun ne ei tiennyt että tippuisin vielä vuosia parantumatta laisinkaan.
Mutta silloin mä opin että kylmä viima Oulun kaduilla tarkoittaa kuolemaa se tarkoittaa merenrantaa ja suojelusenkelin sanoja se tarkoittaa aivan liikaa kipua.
Siksi en tänäänkään pääse irti ajatuksesta en vaikka oon selvinnyt koko päivästä vieraiden ihmisten keskellä puhunut ja aloittanut keskusteluja vaikka ei olis todellakaan tarvinnut silti ajatus kuolemasta ei katoa.
Mä elän joka kerta näillä kadulla ja tällä rautatieasemalla samat pettymykset uudestaan sen kuinka osastohoito loppui vasten mun tahtoa (niinpä, mieti oli sekin aika kun mä halusin apua) ja sen kuinka sä et koskaan ollutkaan mulle se oikea tai ehkä olit mutta mä en ollut sulle.
Pian juna kiitää pois läpi peltojen ja metsien mä unohdan taas kuukaudeksi Oulun ja palaan sitten taas mutta ehkä päivä on silloin kirkkaampi täynnä luonnon lupausta keväästä ehkä mä en silloin enää oo näin toivoton tai väsynyt.
Ehkä tai ehkä silloin oon jo kuollut enkä palaa tässä elämässä tänne enää koskaan sillä kukapa sitä tietäisi.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229