1108.

Silloin oli paljon kerrottavaa
mutta niin surullisen vähän sanoja nyt on paljon sanoja mutta ei järkevää sanottavaa.
Mä en kelpaa.
Vittu kun mä en yksinkertaisesti kelpaa!
Miksette te vaan voi ymmärtää ettei musta koskaan tuu riittävää etten mä koskaan sovi tähän maailmaan?
Ei oo olemassa paikkaa mulle ei yhtäkään ihmistä joka jaksais mua.
Mutta ei tarvitsekaan olla mä tarvitsen vain riittävästi rohkeutta voi kuinka helposti se syntyy kun toiset halveksii ja vihaa ja jäät lähtee koska kevät pakottaa ja mä koska elämä ei jaksa mua enkä mä elämää.
On vain yksi keino pyytää anteeksi syntymistään kun ei vielä oo tilaisuutta tai rohkeutta tappaa itseään viiltäminen.
Veri ja ranteet ja kipu ja itku ja epäusko syvin viha jota itseesi pystyt kohdistamaan.
Ja nyt ei sais miksei sais miksi mä yhä uskon johonkin lapselliseen toivoon siihen kuinka täällä olo muuttuis samanlaiseksi kuin turvassa alkuaikoina miks mä uskottelen itelleni että niinkin vois käydä kun oon kaikki nää kuukaudet saanut kuulla yhtä lausetta sä oot aikuinen.
Kun en mä sovi tähän yhteisöön kuten en koskaan oo missään kuulunut ihmisten joukkoon oon aina ollut ja tuun aina olemaan ylimääräinen sillä mussa on paha.
Ihmiset ei pysty näkemään sitä heti ja joskus mä osaan jopa peittää sen jos vain osaan olla hiljaa mut vähitellen kaikki paljastuu ja ihmiset haluaa musta kauemmas ja mitä enemmän niiden täytyy tutustua muhun sitä nopeammin ne tahtoo musta kokonaan eroon.
Jollain tasolla mä hyväksyn tän totuuden tähän mä kasvoin ja tämä mä oon mut ammattilaisten sanat sekoittaa todellisuutta uuvuttavan paljon.
Miks niiden täytyy vuodesta toiseen toistaa samaa mantraa vaikka kaikki on mun kohdalla jo nähty?
On nähty että mä oon paha on nähty että mä oon itsekäs on nähty etten mä tahdo muuta kuin itsetuhoisuuden ja itken lapsen tavoin läheisyyttä vaikka mulla ei oo mitään oikeutta mihinkään kaikki on jo selvää musta ei saa riittävän hyvää ihmistä mä en koskaan tuu sopimaan tai kelpaamaan mä en koskaan opi olemaan satuttamatta tai loukkaamatta totuuden on nähnyt musta ja mun elämästä jo vuosia mun täytyy kuolla.
Älä koskaan enää vala muhun toivoa minkään suhteen älä yritä uskotella mulle äläkä varsinkaan muille et joskus munkin elämä muuttuu ja mä en enää oo masentunut lakkaa jo viimein valehtelemasta ja vastustamasta sitä joka on ennalta määrätty halveksi, syytä ja satuta mä tarvitsen kipua, yksinäisyyttä ja turvattomuutta luottamuksen pettämistä myös sulta jotten enää viimeisellä hetkellä peräänny rannalta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229