1088.

Yks väärä sana
ja mä tiiän et kaikki murtuu kaikki vihaa mua mut yritän hyvittää pahuuteni.
Ei ne mun hyvityksiä nää enkä mä ymmärrä tän maailman mittoja mikä on riittävästi mikä liian vähän.
Pimeys tiukentaa otettaan se tarraa jalkoihin ja käsiin ja kun vien roskia ulos mä ajattelen vain että mun pitäis paleltua hengiltä.
Nyt heti mut en usko selviäväni kuolemaan saakka ellen juo päätäni sekaisin ja jalkoja kantamattomiksi mut mulla ei myöskään oo ainoatakaan ideaa miten mä selviän ens yöstä.
Tai viikonlopusta mä en pysty tähän mut kenelle mä ees huutaisin hätääni mä takerrun opamoxeihin viimeisenä toivonani mutta totuus tulee tässäkin liian pian vastaan vain kolme tablettia päivässä ei yhtään laatikossa piilossa ei mitään turvaa mistään.
Eikä oo edes ketään kenelle kertoa kuinka turvattomaksi mä oloni tunnen ei se oo enää kenenkään asia ei mun pahan olon kuunteleminen oo enää kenenkään velvollisuus mä oon aikuinen ja vastuussa ite omista virheistäni.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229