1086.

Kuljen kaupassa hyllyjen välissä
etsin turvaa jotain valoa jotain.
Pelkään painajaisia niin että itken taas itseni yöllä uneen ja haen turvaa mitä ihmeellisimmistä asioista tai ne ei olis ihmeellisiä jos olisin viistoista vuotta nuorempi.
Etsin turvaa myös toisista ihmisistä löytämättä edes kaikua mun avunpyynnöille ehkä ne ei vaan pysty ymmärtämään mun pelkoja ehkä ne ei torju mua tahallaan ehkä.
Ja mun syytähän tää oon koska mä oon mä ja takertunut johonkin verkkoon joka estää mua ajattelemasta kuin aikuinen.
Eikä mulla oo voimia yrittää päästä irti mä luovutin ja mun ruumis keinuu veden liikkeen mukana eteen-taakse-eteen ja ainoa oikea turva on ne hetket kun saan mielikuvituksessani luotua turvapaikan löydän kuvitelmistani sylin jossa kädet silittää mut turvattuun uneen.
Muun ajan mä painan kynsiä ihoon itken ja tuijotan hämärässä kattoa toivon niin paljon että joku tulis ja huomais kuinka paha mun on olla lohduttais hetken tai sitten mä oon alhaalla muiden kans ja puhun niin kuin ei mulla mikään ois niin kuin mun mieli ei jatkuvasti repis sydäntä palasiin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229