1082.

Miksei koskaan voi olla hyvä?

Kun Ketipinorin annos oli 50 mg suurempi näin lähes poikkeuksetta joka yö painajaisia ja nyt kun se laskettiin pois on voitto jos nukahdan puoliltaöin.
Yleensä en uskalla enää edes katsoa kelloa mä vaan makaan yön viimeiset hetket silmät kii mutta kun vaihdan asentoa turhaudun enkö mä vieläkään nuku?
Ja sama juttu joka yö aamulla sängystä ylös tänäänkin hienosti nousin ylös kun kello soi mutta palasin viltin alle nukkumaan tultiin herättämään ensimmäisen kerran muistan vastanneeni huomenta mutta vasta toisella kertaa heräsin niin että tajusin täytyy nousta ylös.
En muista kertaakaan aiemmin täällä ollessani etten ois tullut aamupalalle ensimmäisestä herätyksestä monesti varsinkin viime aikoina oon nukkunut omasta kännykän herätyksestä siihen asti että ohjaaja tulee herättämään mutta oli tosi outoa etten ollut noussut ensimmäisen ohjaajan käymisen jälkeen.
Ja totta kai mä pelkään koskapa ja mitäpä mä en pelkäisi että entä jos tää onkin jokin uusi suunta?
Entä jos en nukahda ikinä enää aikaisin entä jos en enää koskaan osaa nukkua kymmentä tuntia joka oli mulle monta vuotta normaalia entä jos mä alan aina nukkumaan herätysten yli entä jos en enää saa itseäni ylös sängystä?
Eihän tää voi eihän tää voi olla totta mä en tahdo vajota en tällä tavalla enkä millään muullakaan mä tahdon muuttua tai sitten kuolla mutta kuolla vahingossa en jaksa enkä osaa tappaa itseäni.
Mut kuten aina ennenkin kaikki vaan tapahtuu ja mä seuraan elämääni sivusta kädet sidottuna.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229