1077.

Mua pelottaa niin paljon
että oisin täysin valmis viiltämään ranteeni niin syvältä ja huolellisesti auki ettei jäis muuta mahdollisuutta kuin lähteä päivystykseen.
Sillä mua pelottaa ei se millaset viillot pystyisin itseeni viiltämään vain joku aivan muu.
Joku josta ei saa puhua tai puhun mä mutta en niille jotka mun pelkoa ja epäilyksiä pystyis poistamaan.
Mä romahdan jos lähden tästä huoneeseen mut kun haluisin vaan itkee tiiän et tää pelko muuttuu hysteriaksi jos irrotan hetkeksikään roolista jota hymyilen nyt läpi.
Pois turvaan nyt sellaisten ihmisten luokse joiden kanssa ei tarvitse pelätä.
Itsensä pelkääminen on mulle paljon tutumpaa ja lopulta senkin pelon lopputulos ajatus pahin mitä voi tapahtua on vain kuolema.
Tälle pelolle ei oo rajoja tää pelko saa aina lisää syitä ja mahdollisuuksia ajatukset vain kerää lisää aiheita varmistaakseen että en hetkeäkään uskoisi olevani turvassa.
Mua pelottaa niin niin paljon mitä mä voin muuta kuin viiltää nyt heti äkkiä mutta kun sit joudun osastolle enkä oo sielläkään ollenkaan turvassa.
Jos mä vaan saisin vielä palata turvaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229