1051.

Mut lopulta kun mä itken pimeässä autossa
mä ajattelen olevani onnellinen niiden toisten puolesta vaikka en oo varma osaanko olla edes sillä tavoin onnellinen mä ajattelen että näin on hyvä että se olin minä jolle kaikki paha tapahtui ettei noiden toisten tarvinnut kokea tätä kipua.
Muut on hyviä ihmisiä oikeasti hyviä ne ovat ansainneet tuon elämän kaiken sen hyvän mitä saavat he ovat käyneet matkan ehkä pimeän ja kivisen polun mutta elävät nyt ainakin mun silmillä katsottuna normaalia elämää.
Ja se on hyvä että heillä on toisensa hymyt, naurut ja huumori yhteinen arki ettei heidän tarvitse elää yksin.
Mä elän yksin arki on hukuttanut mut mutta ei se haittaa mun olis pitänyt olla kiltimpi ettei mua rangaistas tällä tavalla.
Mä tein liikaa virheitä ja nykytilanne on lopputulos kaikesta voisin kai vieläkin yrittää muuttaa asioita mutta en jaksa taistella itseäni vastaan omia virheitäni vastaan.
Vaikka järjellä ymmärrän kaiken olevan mun syytä itkussa on mukana myös epätoivo miks mun elämässä ei ollut ihmistä joka olis kasvattanut mua kun olin neljätoista pitänyt turvassa asettanut rajoja miksi ensimmäinen sellainen ihminen jolla siihen olis ollut pieni mahdollisuus on mun elämässä vasta nyt?
Nyt kun oon jo aivan liian vanha asumaan enää missään muualla kuin omassa kämpässä?
Miksi äiti hylkäsi mut miksei se halunnutkaan mun parasta miks just se on mun äiti tunteeton ja kylmä pyrkii johonkin helvetin täydellisyyteen jota ei oo edes olemassa syyttää mua mun elämästä vaikka itse on syynä siihen että mä edes oon täällä.
Se halus mut mutta ei pitänyt siitä millanen musta tuli se ei pitänyt siitä kuinka mä en enää vanhempana alistunutkaan kaikkeen mitä se vaati en alistunut mutta hajosin siitä vihasta jonka se muhun kohdisti kun en ollut kuin se tahtoi.
Miks muilla on sellanen äiti joka suojelee niitä kaikelta tahtoo hyvää ja auttaa kaikkien riitojen jälkeenkin miks mun äiti esittää välittävänsä musta vain siksi että sais tietoonsa asioita mun elämästä joita se pystyy myöhemmin käyttämään mua vastaan?
Ja joo mä tiiän että se narsisti lukee tätä tekstiä se on aina etsinyt mun blogin osoitteen jotta se sais tietoja mun elämästä kun ei raukka enää pystykään hallitsemaan mun elämää mitenkään se ei pääse enää lukemaan mun päiväkirjoja tahtoi se kuinka paljon tahansa eikä lääkärinlausuntoja tai koosteita mun voinnista enää lähetetäkään sille siks se lukee näitä tekstejä ja kommentoi niitä mä rakastan sua juttujaan niin mä suhtaudun niihin yhtä kylmästi kuin se muhun itsepähän se opetti että kehenkään ei voi luottaa eikä varsinkaan äitiinsä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229