1035.

Kun maa on lumesta valkeana
mä tunnen vahvempana kuinka mä kuolen.
Kuinka mun kuuluu kuolla ja kuinka mä tahdon kuolla.
En tahdo elää enää tätä talvea ilman teitä.
Tahdon päästä jonnekin missä kipu loppuu.
Jos siellä edes on mitään mutta tiedän että pystyn päättämään tämän elämän ainoastaan suurimmalla koskaan kohtaamallani kivulla.
Se ei haittaa sillä keino ei vaadi rohkeutta paljon tahtoa ja jonkin verran aikaa mutta osaan hukkua metsään ja toivon etteivät jalat jaksa enää kantaa mua siinä vaiheessa kun tahto loppuu koska kipu yltyy liian kovaksi.
Kännykkä jää huoneeseen etten varmasti enää soita apua.
Hautajaisvideoita youtubesta mun mieli on kylmä mun katse katoaa toisen katseesta mä liidän vähän lattiasta ilmassa ne ei tiiä huomaan kuiskaavani ääneen tottahan se on ei ne tiedäkään.
Eikä ne halua tietää ne on kuulleet nämä samat lauseet kymmeniä kertoja aiemmin ne ei usko että mä todella siihen pystyisin.
Mun sisällä herää uho vaikka oon niin väsynyt että portaiden kiipeäminen itkettää sittenpähän näkevät.
Ja mä jatkan niitä videoita ja kuuntelen enää sitä yhtä biisiä:
Ei siellä kukaan kysy papereita eikä mihin kerhoon kuulutaan ei siellä tarvii enää laskelmoida mitkä ihmissuhteet kannattaa, kannattaa.
Siel ei ole enää kyyneleitä siel ei turvauduta valheisiin siellä on vain joukko eksyneitä jotka takas kotiin noudettiin, noudettiin.
- Think Twice

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229