1032.

Kun tietää tän olevan viimeinen hetki
kun tietää ettei enää koskaan pääse kotibileisiin tai baariin tai festareille mä en enää koskaan koe musiikkia tällä tavalla sen rytmi ei tunnu kehossa ei enää tän illan jälkeen.
Kuolema tuntuu muutama aste pakkasta jäädyttää mun kipeästi kuolleen kehon.
Tänään musiikki ei tempaa mukaansa vaikka lujaa soikin toiset toivoo biisejä mä haluisin huutaa laittakaa kovemmalle.
Sillä mä tiiän miten tää elämä päättyy ja kuinka tää päättyy ja kuinka surullisen pian.
Mutta toisaalta mitä väliä ei mulla oo ketään joka mun kans lähtis baariin vaikka en tappaiskaan itseäni en eläisi.
Siksi on helpompi vain lähteä sinne missä kukaan ei enää pysty satuttamaan.
Yhtäkkiä joku muuttuu tuijotan hetken ovea ulos, pois en siedä en kestä EN!
Tän takia kukaan ei halua lähteä mun kanssa baariin jaksan kymmenen minuuttia parhaassa tapauksessa puoli tuntia kunnes mun on päästävä pois.
Juoksen portaat ja toivon ettei kukaan nää pimeään huoneeseen musiikki kuuluu enää kaukaa biisien sanoja ei erota.
Mut en mä tahdo palata sinne mä tahdon vain maata tässä sängyllä näin on ihan hyvä tuntuu että oon riittävän lähellä kuolemaa.
Sillä mulla on enää kyyneleet yksinäiset, polttavat ne on jäljellä mun elämästä raja erottaa mut muista noista elävistä se on niiden tapa hymyillä se kuinka ne suhtautuu elämään.
Mutta oikeastaan mä en kaipaa sitä enää kuten sanoin näin on ihan hyvä pimeä huone kylmä yksinäisyys ja kuolemarakas.
Tähän sängylle mä voin nyt nukahtaa vaikka tiiän että kello on aivan liikaa jotta sais nukkua päiväunet.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229