1025.

Öisin mä pyytelen anteeksi
kaikilta jokaisen ilkeän sanan vuoksi jonka oon päivän aikana sanonut jokaista sellaista keskustelua jossa en oo osannut vastata oikein kaikista niistä virheistä jotka oon aiempina päivinä, viikkoina, kuukausina ja vuosina tehnyt lopulta vain sitä kuinka pahoillani oon siitä että oon olemassa.
Harvoin mä pystyn kenellekään sanomaan anteeks mä vaan syytän ja haukun itseäni öisin ja lupaan juuri ennen kuin nukahdan huomenna mä oon hiljaa ja kiltti kiltimpi kuin tänään en sano mitään ajattelematta ensin ja mieluiten en sano silloinkaan mitään vaikka ajattelenkin sanovani.
Turhia lupauksia, päätöksiä aamulla mä oon taas unohtanut kuinka paljon yöllä vihasin ja jatkan kuten aina ennenkin.
Yön unessa kaikki kuolee ensin löytyy takki asfaltilta ja avonainen kaivonkansi se yks on jostain syystä tippunut sinne ja kuollut sitten muutkin alkaa kuolemaan isä ja sisko joku jahtaa meitä se joka tahtoo pahaa ja tappaa me ollaan matkalla suuremmalle ruumishuoneelle ensin käytiin jossain metsässä joku sanoi että me ei voida tulla sinne meidän pitää mennä sinne minne mahtuu kuusikymmentäkuusi ruumista ne valmistautuu kuolemaansa ja mä haluan tehdä vielä kerran niiden kanssa asioita joista ne pitää pyydän isää valitsemaan sen radiokanavan jota se kuuntelee ja itken koska tajuan kaiken olevan ohi.
Kertooko uni maailmanlopusta mun alitajunnassa piilottelevista peloista vai onko tälle painajaiselle syytäkään?
Aamuyhdeksältä oon jo ensimmäisen kerran selittänyt unesta ne kohdat jotka muistan selvimmin ja sanonut kuinka paljon pelkään tulevaa yötä vaikka meen nukkumaan aikaisintaan kolmentoista tunnin päästä.
Mä vihaan mun elämää mua ja mun painajaisia mä vihaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229