1016.

Mä pelkään yhä vaatekaappien mörköjä
mä hätkähdän puiden varjojen vuoksi ja näen hirviöitä kaikissa asioissa joita en tunnista.
Mutta eniten pelkään silti itseäni itsetuhoisuutta vai masennusta ehkä niiden sekoitusta sitä kylmää kivivankilaa johon ne yhdessä pystyy mut lukitsemaan.
Vaatekaappien möröt ei pääse mun luo jos suljen ovet huolella puiden varjoista mun ei tarvitse tietää sen jälkeen kun ulko-ovi kolahtaa kiinni mun jälkeen ja hirviöitä ei sisällä ole mä tiedän tavaroiden paikat ja koska nukun ovi auki ei huoneessa oo niin pimeää ettenkö erottaisi että täällä ei oo mitään tänne kuulumatonta.
Mutta mua vastaan ei oo mitään ei oo ketään ketä vasten vois painautua ne jotka kulkee vierellä ei tiedä mitä kaipaan ja mun oma rohkeus ei riitä kertomaan on itsetuhoisuus joka löytää aina reittinsä on masennus joka saa uskomaan etten edes tahdo parempaa.
On pehmoleluja nostan viereeni sen suurimmankin oikeastaan sen kanssa ei mahdu nukkumaan mutta tänään se on ongelmista pienin asettelen kaksi muuta aivan viereeni mua pelottaa mua pelottaa mutta pelkoon ei voi hakea tarvittavia eikä siitä auta mennä edes kertomaan ohjaajalle.
On muistot ja on mielikuvitus minä takerrun ajatuksissani häneen ja sinuun silittämässä kättäni ja kaikkiin niihin iltoihin siellä jossa mun ei tarvinnut pelätä ja nyt on enää vain hiipuva toive siitä että tulis vielä joskus aika jolloin ei tarvitsis elää pelossa koska pelkää itseään että pääsis joko eroon tästä pimeydestä tai vierelle tulis taas ihminen joka pystyis kantamaan osan tästä taakasta ja joka pystyis luomaan turvan.
Mut jotenkin mä tunnen ja tiiän etten mä ansaitse uutta turvaa tää pelko ja nää painajaiset on mulla syystä ei mikään oo vaan sattumaa ehkä nää on kostoa mun virheistä tai sit mua halutaan valmistaa johonkin vielä pahempaan.
Mä en tiiä enkä mä jaksa tietää mä hautaudun sänkyyn huoneessani yritän laskee kuinka pitkä matka täältä on alakertaan kuuleeko mua kukaan vaikka mun ovi onkin auki kun täältä on niin paljon porukkaa lomilla.
Jos jaksaisin menisin alas nukkumaan siellä yhden pelon saa katoamaan siellä tietää että jos pystyy huutamaan mut kuullaan.
Tietenkin eri asia on unet siis kaikki mitä nään jossa huudan ja huudan hakkaan ja itken mutta en saa ääntäni kuuluviin.
Niistä herätessäni mietin miksen osaisi huutaa ääneen jotta joku tulis herättämään mut siitä painajaisen pahimmasta vaiheesta kun en itse saa itseäni mitenkään hereille?
Mä en tahdo nukkua enää yhtään yötä mut on vaan pakko ei painajaisista pääse eroon ei ehkä edes kuolemalla.
Mä en tiiä oonko ikinä ennen ollut yhtä epätoivoinen nää viikkoja jatkuneet painajaiset on uuvuttaneet mut niin kokonaan ja kun kaikki vastaa mulle vain ei niille voi mitään.
Ei voi kyllä mä tiiän mutta olisko mahdollista luoda turva edes hereilläoloajaksi?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229