1015.

Mä haluaisin vaan nukkua yhden yön vapaana painajaisista
mut en ikinä pääse takaisin turvaan tai hänen viereensä.
Mä oon niin väsynyt näihin viikkoja jatkuneisiin uniin ne seuraa mua koko päivän joskus useammankin ja joka yö joku uusi edellisiä pahempi joinakin öinä montakin.
Mä en oikeasti jaksa ei uutta tarvittavaa eipä tietenkään anemia jotenkin musta tuntuu että voimat loppui kokonaan kun löytyi oikea syy väsymykseen.
Joku osa musta toivoo että viikkojen kuluessa rautalisä auttais jos jokainen asia ei tuntuis selviämiseltä jos sitten jaksaisin muutakin kuin nukkua mut entä kun pimeys syvenee koko ajan ja entä jos tässä väsymyksessä ei olekaan kysymys anemiasta?
Mä en jaksa tietää miettiä vastata kysymyksiin olla toisten kanssa, olla yksin mä en jaksa tätä kestämätöntä oloa väsymystä joka ei vähene nukkumalla.
Mä tarvin apua mut en mä osaa sanoa mitä vain mitä ei ainakaan ei osastoa ei yhtään uutta asiaa arkeen josta täytyy selviytyä.
Nykyisiäkin on niin paljon etten enää uskalla ajatella viikon päähän seuraavan päivän tehtävätkin uuvuttaa.
Ehkä mä kaipaan kuolemaa syliä jonka kädet kannattelee syvintä turvaa jonka vain sielu pystyy löytämään.
Mut kun oon niin helvetin väsynyt etten jaksa ajatella miten saisin itseni hengiltä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229