1008.

Mielikuvituksen voimalla ei oo rajoja
mä istun vasten lämmintä patteria se kohisee ja jossain joku juoksee kuulokkeista liian vanhat iskelmät.
Mutta silti mä odotan kyyneleitä vaikka painan silmät kiinni ja kuvittelen sua vierelleni tää ikävä saa mut vajoamaan tiedätköhän sä miltä tuntuu silloin kun ei enää pysty erottamaan todellisuuden rajaa?
Tiedätkö sä miltä tuntuu rakentaa maailma suljettujen silmien taa se oikea turvallinen ja hitaasti luopua tästä joka on totta jonkun puheesta patterin kohinasta?
Tiiätkö sä mitä se on kun täytyy kuvitella patterista toinen ihminen kun on niin helvetin yksin lokakuun pimeässä kun mieli ei muuten selviä huomiseen?
Kun paha olo valtaa kaiken se on lumivyöry tulivuori joka purkaantuu mutta jatkuu ikuisuuksiin.
Mä en halua syyttää siks en sais kirjoittaa tätä mut kai ne itsekin tietää että on yks joka tän lopettaa.
Että joillakin niistä on mahdollisuus ne voi tulla viereen ja lohduttaa jos ne tahtoo.
Ne voi mut ei ne tuu siks mä istun tässä pimeässä huoneessa istun yöhön saakka ja tahtoisin istua aamuun mut tiiän et mun on vaan pakko luovuttaa itseni unelle, painajaisille.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229