1005.

Tää on ihan tyhmää mut toistelen sängyllä istuessani Veera, ei oo mitään hätää ei oo, rauhoitu nyt vaan itselleni tätä samaa mantraa joskus myöhemmin tää kai naurattais mut nyt en nää mitään tulevaisuutta mun kohdalla.
Hei kulta itke vaan
jos sua itkettää. - Janna
Sä et ymmärrä kuinka mä kaipaan jotakuta teistä tai uusinta lähellelähelle mä tarvitsen turvaa tai tarvita on liian mitätön sana se ei kerro puoliakaan tästä mun sisintäni repivästä helvetinliekistä.
Mä oon loppu mustasukkaisuus tempaisee mukaansa vaikka yritän pysyä niissä hetkissä kun huomio oli vain mun mä yritän laskee ja mä yritän hymyillä vastaukseksi niihinkin lauseisiin joiden takaa kuulen kuiskauksen kato nyt sä et oo mitään kukaan ei välitä susta sä et oo minkään arvoinen.
Mä odotan illan pimeää toivon kyyneleitä toivon itkua sitä joka vavistaa koko kehoa tunteja sitä joka tuudittaa kylmässä kosketuksessaan uneen kertoo suurimmasta epätoivosta.
Telkkarista näkyy kohtaus jonka takia peitän kasvot käsillä juuri kun oon selittänyt että herkistyn vain harvoista ohjelmista etten ymmärrä Vain elämästä hehkuttamista mä en ymmärrä miks niiden kaikkien pitää vaan itkee ja miks on joku normi että katsojatkin itkee?
Mutta tuo kohtaus toinen itkee ja toinen lohduttaa tää ilta ei oo ollenkaan sellainen että kestäisin tätä mä en jaksa lähtee metsään joka alkaa hiljalleen hämärtyä mä en jaksa muuta kuin kiivetä portaat ja asettua viltin alle ja jäädä toivomaan että pystyisin itkemään pahaa oloa vähän kevyemmäksi.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229