1000.


Mä lähden aina uudestaan metsään
sillä täällä mä oon vaan osa ikiaikaista jatkumoa on puiden humina ja sammalmättäiden pehmeys täällä mä en oo huono itsetuhoinen täällä mä oon vaan ihminen punaisessa anorakissa ja punaisissa saappaissa.
Täällä mä oon vapaa tää on ainoa paikka mun nykyisessä elämässä jossa mä en pelkää itseäni ei mun tarvitse sillä mä en edes halua miettiä millä keinoin voisin täällä tappaa itseni.
Tää on ainoa paikka jota voin kutsua kodikseni tänne mä kuulun tätä multa ei vie ikinä kukaan osasto väliaikaisesti kuolema aikanaan mutta tänään ei kukaan.
Mä kävelen sinne saakka kun jalat kantaa ja sitten takaisin astun ojan yli ja toisen jään puuhun nojaten kirjoittamaan tätä tekstiä.
Mä en tiiä mitä onnellisuus on sillä mä en tunnista sitä mut ilo on jotenkin laimea sana kuvaamaan tätä hetkeä tunnetta kun ymmärtää maailman avaruuden ja sen kuinka kaikista niistä satuttavista ja alentavista sanoista huolimatta kuuluu tänne.
Kuuluu ihmisyyteen kuuluu tähän hetkeen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229