100.

Toiset niistä ei koskaan palaa
minä palasin vielä kerran mutta muuttuneena nimeni on tänään ei kukaan ei kenenkään ikävä on suunnaton se saa kädet tärisemään ja on vaikea muistaa kuinka hengitetään kun kaikki on samalla tavalla kuin kauan sitten ja kuitenkaan mikään ei ole niin kuin ennen sillä minä en kuulu enää tänne.
Hetkessä kaikki on ohi ikuisesti ja ne hymyilee nätisti mutta mä kuolen tähän ikävään.
En kävele viimeistä kertaa sitä käytävää vain ulos sateeseen en pysty en sitä käytävää en enää ikinä.
Se on valtavan lopullista ja niin surullista että ellei kaikki kaatuisi yhdestä hyvästä syvästä kauniista viillosta minä kertoisin kaiken tämän viillolla mutta kaikki kaatuu jos teen sen siksi eneneenennnenen en tänään.
Mitä tänään tummia sanoja mustia varjoja enhän kaadu pelkään vain täällä on liian valoisaa liian iloinen liikaa tekemistä tämä ei kestä ei kai kauaa mutta jos vielä tämän huomisen ylihuomisen ja luen kirjaa se kertoo ajatuksista juuri nopeasta vajoamisesta hirvittävän pelottavaa ja aika totta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229