Terapiaa

Oi että oli ihanaa käydä terapiassa!
Kävi tosi hyvä tuuri että löysin suomenkielisen terapeutin täältä Dubaista.

En ollut ajatellut että teen terapiakäynnistäni julkista, mutta heti kun aloin puhua asiasta Instagramissa (@minnaindubai) niin huomasin miten moneen se vaikuttaa. Mikään asia aiemmin ei ole aiheuttanut moista viestiryöppyä ja siksi päätin että puhun. En vaikene, en häpeä.

Sain tosi monia kiitosviestejä ja yllätyin siitä. Se oikeasti auttoi ihmisiä, puhua ääneen asiasta mitä niin moni jollain tasolla häpeää.

Minulla on ollut viime aikoina pahenevaa ahdistusta ja tarvitsin siihen apua. Minusta alkoi tuntumaan siltä, etten pärjää yksin, enkä osaa tilannetta korjata tai parantaa.


Muutto Dubaihin oli mun haave ja se toteutui. Siksi tuntuu jotenkin väärältä sanoa, että myös negatiivisia puolia on. Olenhan etuoikeutettu että olen päässyt kokemaan jotain näin hienoa. On tuntunut siltä, että ei ole oikeutta valittaa.

Mutta kyllä, olen ahdistunut. Vaikka tilanne on jo nyt aivan eri, työstettävää on edelleen paljon.

Olen aiemmin sanonutkin että on hankalaa kun lähes kaikki tuttu ja turvallinen on poissa. Tutut ihmiset, työkaverit, työ, koti, ystävät, sukulaiset, elinympäristö.

En ollut ymmärtänyt miten suuri merkitys minun itsetunnolle ja omalle fiilikselle onkaan noilla kaikilla.

Suomessa sain työstä niin paljon buustia itsetunnolleni.. Koin olevani hyvä, ihmiset tulivat kauempaakin minulle laittamaan tukkaa tai varasivat 2 vuoden päähän häämeikin. Nyt ymmärrän sen arvon. Olla tärkeä. Olla mukana.


Tyttäreni, mun bestis. On ihan erilaista asua kolmen miespuolisen kanssa, kun oma ”liittolainen” puuttuu. Se joku, joka ymmärtää aina, jonka kanssa voi nauraa hervottomasti, hölmöillä urakalla ja puhua asioista. Miten iso aukko minuun on jäänyt, kun ollaan niin kaukana toisistamme.


Ystävät oli mun terapia, ystävien kanssa oleminen, se että mulla oli monta ihmistä, jotka halusi viettää aikaa minun kanssa, halusi tietää minun kuulumiset, sen arvoa ei voi rahassa mitata. Se on jotain korvaamatonta.

Olen äärimmäisen onnekas ja kiitollinen siitä että olen löytänyt täältäkin ihmisiä, joita ystäväksi kutsua ❤️


Kaikki nämä mainitut asiat ja niitten muuttuminen, on saanut minut pois hyvästä ja varmasta olosta.

Olen syyttänyt itseäni siitä, etten ole menestynyt uralla samalla tavalla kuin Suomessa. Olen pitänyt itseäni epäonnistujana.


Terapiassa sain apua tähän, miten ajatella niin että minä kelpaan ja minä riitän. Keskusteltiin syistä mikä tähän on johtanut ja aloin heti ajatella armollisemmin itseäni kohtaan. Mietittiin myös miten asiaa voidaan korjata ja parantaa.

Kaikki lähtee tietenkin mun tavasta ajatella, miten suhtaudun itseeni.

Sain mainion valmennuksen käyttöön, minkä avulla opettelen taas arvostamaan itseäni ja tuntemaan että kelpaan ja riitän. Ja toki jatkan terapiassa käyntiä, kotitehtävän lisäksi.


Kuvassa olen juuri tehnyt treenin peilin edessä, johon en olisi koskaan aiemmin pystynyt. Otin sen kunniaksi kuvan. Toisessa kuvassa näkyy mun suurin epävarmuus ulkonäöllisesti, mutta siinä se nyt on, mun maha. Ehkä se epävarmuus siitäkin poistuu, kun vaan päätän olla häpeämättä.


Pidä huolta itsestäsi, fyysisestä puolesta, mutta erityisesti siitä vielä tärkeämmästä, eli henkisestä puolesta.

❤️


Ps. Minulla on lupa jakaa linkki itsetuntoharjoitukseen, joten laita mulle viestiä vaikka instassa jos haluat linkin.

Pps. Harjoitus on englanniksi.

Tykkää-merkinnät

Kommentit