(Liian) Nuori äiti


Kuulen erittäin usein siitä, että miten minulla voi olla jo niin isot lapset. Otan sen usein toki kohteliaisuutena. Mutta hyvin usein ihmisillä on halu vähän näpäyttää, pienesti satuttaa kommenteillaan. Tuntuu että monesti halutaan löytää joku epäkohta tai syy miksi olen niin nuorena tullut äidiksi.


Uskonto?

Hauskimpia on ollut kysymykset uskontoon liittyen. Sehän olisi kai helppo selitys, jos sanoisin olevani vaikka lestadiolainen tai helluntalainen. Ja sitä teoriaa tukisi myös pitkä parisuhteemme ja nuorena naimisiin meneminen. Mutta uskonto ei kuulu meidän tarinaamme.


Ero vai vahinko, jopa molemmat?

Varsinkin vanhemmat ihmiset usein kysyvät, oliko lapsi vahinko tai et varmaankaan ole enää lapsen isän kanssa? Miettikää millaisia puolitutut tai vaikka töissä tapaamani ihmiset kysyy? En yhtään käsitä, mitä se kenellekkän kuuluu. Ja mitä sitten, vaikka olisikin niin? Olisko vastaus sitten, no niimpä arvelinkin. Ja kysyjä jotenkin paremmalla mielellä ja tyytyväinen. Näin luulen.

Mietin ihmisiä, joilla syynä on vaikka uskonto, tai jotka ovat eronneet, miltä heistä tuntuu tän tyyppinen asenne?


Maalaiset

Kolmas iso juttu, mikä kohdallani pitää kyllä täysin paikkaansa, on landelaisuus. Eli ihmiselle kelpaa viimeisenä oljenkortena selitys, että emme ole alkuperäisiä helsinkiläisiä. Sitten voikin sanoa, että no siitähän se johtuu, että noin olette tehneet, olette maalta! No näinhän se on, maalla tilastollisesti saadaan lapset aikaisemmin kun kaupungissa. Me siilinjärveläisinä muutimme v.2002 töiden perässä Helsinkiin.


Fiilikset

Koen nämä kommentit ja kyselyt todella loukkaavana. Ymmärrän toki, että meidän elämämme ei ole mennyt niin, että kaikkia miellyttäisi. Ja ensisynnyttäjien keski-ikä on kolmen kympin hujakoilla. Minulla oli kolmekymppisenä jo kouluikäiset lapset. Väärin sekin saatana. Eihän nyt sen ikäisenä voi koulun vanhempainiltaan mennä, kun pitäisi vauvoja hoitaa.

Ihmisiä kummastuttaa, jos joku ei mene normien mukaan. Pitäisi olla keskiarvotyyppi, niin kenenkään mielenrauha ei järkkyisi.


Olin 19 vuotias kun Viivi syntyi ja 24 vuotias kun Aleksi ja Elmeri syntyivät.

Tällä hetkellä lapset ovat 16, 10 ja 10. Minä 35 ja mieheni 39.


Kaikista ylpein olen lapsistani ja onnellisin siitä, että saan olla heidän äitinsä. Äitiys on minun elämäni tärkein, haastavin ja paras tehtävä.

Toivoisin, että en tuntisi mitään negatiivistä tai häpeällistä äitinä olemiseen liittyen.

En edes siksi, että me olemme lapsemme saaneet nuorena.


Rakkautta,

Minna

Ylpeä kolmen lapsen äiti




http://www.instagram.com/minnaindubai

-Minna



Tykkää-merkinnät

Kommentit

pinjasblog
pinjasblog,
Hyvä kirjoitus! Me oltiin myös näin "kaupunkilaisittain" nuoria vanhempia, kun olin 26 esikoisen saadessani. Mentiin silloin Espoon kaupungin johonkin synnytysvalmennukseen, jossa oli kaikki alueen samassa kuussa ensikertaa synnyttävät ja kun astuttiin sisään niin mies kuiskasi mulle että "tuntuupas ihan teinivanhemmalta" kun muut oli yli kolmekymppisiä 😃 Mutta on se kyllä totta, että aina jos on keskivertoa nuorempoi tai vanhempi äiti, niin ihmiset ottavat asiakseen spekuloida syytä tähän :/
nouw.com/pinjasblog
LifeofMinna
LifeofMinna,
Kiitos, ihanaa että tykkäsit ❤️
Ja voin vaan kuvitella sen fiiliksen, mikä teillä on ollut 😅
Mä en koskaan silloin kokenut olevani liian nuori, vasta vanhempana olen huomannut tän paheksunnan.
nouw.com/lifeofminna
Upea kuva teidän perheestä! <3

Kurjaa, kun tuollaisia kysytään. En kyllä tajua miksi sellaisia muut jaksaa edes miettiä. Jokaisella on varmasti syynsä siihen milloin tulee vanhemmaksi. Oli se sitten nuorempana tai vanhempana. Tärkeintä kuitenkin on se, että on hyvä äiti/isä. Siihen ei ikä vaikuta.

https://kotonajakaupungilla.blogspot.com/
kotonajakaupungilla.blogspot.com/
LifeofMinna
LifeofMinna,
Kiitos, kuva on viime syksyltä, Viivin rippijuhlista ❤️

Toi on niin totta, sehän tässä pyöristyttääkin, että miksi ihmiset sanoo tuollaisia asioita toiselle?

Ja juuri näin, ikä ei vaikuta siihen, miten hyvä vanhempi on.
nouw.com/lifeofminna
LifeofMinna
LifeofMinna,
Oi, kiitos!
Ihanan rohkaiseva viesti ❤️
nouw.com/lifeofminna
Karla K.,
Hyvä postaus ja olen niin samaa mieltä kanssasi! Itse sain esikoiseni hiukan ennen kun täytin 24, nyt olen 25 ja odotan kuudennella kuulla toista lastamme. Olen siis myös vissiin nuori äiti nykypäivänä, saati sitten täällä Espanjassa missä asun tuo se on sitten kummastuksen aihe! Täällä myös kysytään ihan suoraan oliko suunniteltu ja aina saaan olla todistelemassa että kyllä, kyllä tämä oli suunniteltu. Miksi? Koska ensinnäkin, tiedin aina haluavani nuorena äidiksi jos vaan mahdollista. Toisekseen, nuorena jaksaa!

Moni sanoo sitä että pitää nauttia nuoruudesta ja tehdä asioita kuten matkustella jne. Itse omassa tapauskessani olen kyllä kerennyt matkustelemaan paljon ja tekemään vaikka ja mitä. Mutta mä koen asian myös niin, että mielummin nuorena tajuilen lasten kanssa ja nelikymppisenä mun lapset on jo melkein kasvatettuja ja saan nauttia elämästä sitten kunnolla. Mun vanhemmat ovat suht nuoria ja isovanhemmat myös, joten tällä toki voi olla osuutensa mieltymykseeni saada lapset nuorena.

Oli miten oli, ei kenenkään pitäisi arvostella toisten valintoja. Miksi ketään pitäisi haitata se minkä ikäisenä kukin saa lapsensa? Mulle on ainakin ihan sama minkä ikäisenä muut saavat lapsensa, mutta itse omassa tapauksessa halusin saada lapset nuorena.

Tsemppiä Dubaihin muuttoon ja hyvää syksyä, terveisiä Espanjasta. 😊
karlaespanjassa.blogspot.com
LifeofMinna
LifeofMinna,
Oi, ihanaa kuulla muidenkin kokemuksia!
Olen itse samaa mieltä, on todellakin jokaisen oma asia milloin mitäkin elämässä tekee. Ymmärrän, että erilaisuus kummaksuttaa ja toki saa asioista kyselläkin. Mutta negatiivisuus ja arvostelu ei kuulu sivistyneen ja hyväkäytöksisen ihmisen puheisiin.

Kiitos terkuista ja ihanaa odotusaikaa sinulle!
nouw.com/lifeofminna