(Liian) Nuori äiti


Kuulen erittäin usein siitä, että miten minulla voi olla jo niin isot lapset. Otan sen usein toki kohteliaisuutena. Mutta hyvin usein ihmisillä on halu vähän näpäyttää, pienesti satuttaa kommenteillaan. Tuntuu että monesti halutaan löytää joku epäkohta tai syy miksi olen niin nuorena tullut äidiksi.


Uskonto?

Hauskimpia on ollut kysymykset uskontoon liittyen. Sehän olisi kai helppo selitys, jos sanoisin olevani vaikka lestadiolainen tai helluntalainen. Ja sitä teoriaa tukisi myös pitkä parisuhteemme ja nuorena naimisiin meneminen. Mutta uskonto ei kuulu meidän tarinaamme.


Ero vai vahinko, jopa molemmat?

Varsinkin vanhemmat ihmiset usein kysyvät, oliko lapsi vahinko tai et varmaankaan ole enää lapsen isän kanssa? Miettikää millaisia puolitutut tai vaikka töissä tapaamani ihmiset kysyy? En yhtään käsitä, mitä se kenellekkän kuuluu. Ja mitä sitten, vaikka olisikin niin? Olisko vastaus sitten, no niimpä arvelinkin. Ja kysyjä jotenkin paremmalla mielellä ja tyytyväinen. Näin luulen.

Mietin ihmisiä, joilla syynä on vaikka uskonto, tai jotka ovat eronneet, miltä heistä tuntuu tän tyyppinen asenne?


Maalaiset

Kolmas iso juttu, mikä kohdallani pitää kyllä täysin paikkaansa, on landelaisuus. Eli ihmiselle kelpaa viimeisenä oljenkortena selitys, että emme ole alkuperäisiä helsinkiläisiä. Sitten voikin sanoa, että no siitähän se johtuu, että noin olette tehneet, olette maalta! No näinhän se on, maalla tilastollisesti saadaan lapset aikaisemmin kun kaupungissa. Me siilinjärveläisinä muutimme v.2002 töiden perässä Helsinkiin.


Fiilikset

Koen nämä kommentit ja kyselyt todella loukkaavana. Ymmärrän toki, että meidän elämämme ei ole mennyt niin, että kaikkia miellyttäisi. Ja ensisynnyttäjien keski-ikä on kolmen kympin hujakoilla. Minulla oli kolmekymppisenä jo kouluikäiset lapset. Väärin sekin saatana. Eihän nyt sen ikäisenä voi koulun vanhempainiltaan mennä, kun pitäisi vauvoja hoitaa.

Ihmisiä kummastuttaa, jos joku ei mene normien mukaan. Pitäisi olla keskiarvotyyppi, niin kenenkään mielenrauha ei järkkyisi.


Olin 19 vuotias kun Viivi syntyi ja 24 vuotias kun Aleksi ja Elmeri syntyivät.

Tällä hetkellä lapset ovat 16, 10 ja 10. Minä 35 ja mieheni 39.


Kaikista ylpein olen lapsistani ja onnellisin siitä, että saan olla heidän äitinsä. Äitiys on minun elämäni tärkein, haastavin ja paras tehtävä.

Toivoisin, että en tuntisi mitään negatiivistä tai häpeällistä äitinä olemiseen liittyen.

En edes siksi, että me olemme lapsemme saaneet nuorena.


Rakkautta,

Minna

Ylpeä kolmen lapsen äiti




Tykkää-merkinnät