Lapsiluku täynnä(kö)


Meidän perhe

Kolme lasta on keskimääräistä enemmän. Suomessa keskiverto perheeseen kuuluu 1,85 lasta (Tilastokeskuksen 2018 laskelman mukaan)

Yksilapsisia perheitä on eniten, 43% perheistä. Meidän kolmelapsinen perhe edustaa 13% suomalaisia perheitä.


Tyttäremme syntyi 2003 ja kaksoset 2009. Päätimme, että lapsiluku on täysi. Koska kolme lasta on jo oikeasti paljon.


Ei

Olen nyt reilun kymmenen vuotta pöyristynyt joka kerran, kun joku kysyy haluaisinko lisää lapsia. Olen ollut ihmeissäni, koska kolme on jo monta. Jokaisella kerralla olen kysyjälle vastannut jyrkän ein.


Ehkä ei

En jotenkin ole valmis siihen että sanon ei koskaan. Tai siis periaatteessahan päätös on jo tehty ajat sitten. Mutta silti tuntuu surulliselta ajatella että siinä ne nyt kasvaa ja alkaa olla isoja, me vanhetaan myös kovaa vauhtia. Rakastan hoivaamista, huolehtimista ja lasten kasvun ja kehityksen seuraamista.




Ikuinen vauvakuume

Toisaalta luulen, että olen vaan niin ”vauvaihminen”, etten koskaan tule täysin pääsemään eroon vauvakuumeesta. Se ei silti tarkoita, että haluasin lisää lapsia. Välttämättä. En tiedä.


Tunne vs. järki

Olen tunne ihminen. Ajattelen ensin tunteella, järki tulee sitten jossain perässä. Heikkona altavastaajana, koska tunne on niin paljon voimakkaampi tässä kehässä, kuin järki.

Järkihän sanoo tietenkin että missään nimessä ei ole kannattavaa haaveillakaan vauvasta. Lapset on jo niin isoja, lähes kasvatettu. Ei enää yöheräilyjä, itkua, puklia, vaippoja, kaikkea sitä.

Kroppani ei ole vieläkään toipunut kaksosraskaudesta (eikä varmaan koskaan toivu) enkä todellakaan halua tilannetta yhtään pahemmaksi.


Mutta se hiivatin tunnepuoli romantisoi kaiken sen vauva-ajan ihanaksi, rauhalliseksi ja rakkaudentäyteiseksi kuplaksi. Se tunne kuvittelee, että työntelisin nukkuvaa, maailman söpöintä vauvaa kauniissa vaunuissa, hehkuvan tuoreena äitinä. Tunne muistelee että raskausaika oli ihana, odotteleva ja innokas tulevasta. Se ei muista pahoinvointia, itkuisuutta, turvotusta ja maksimaalista painonnousua.





Yksi elämänvaihe on ohi

Myönnän että suren asiaa, sitä etten enää koskaan ole raskaana, etten enää ikinä pidä pientä tuhiseva kääröä rinnalla.

Mutta uskon että opin nauttimaan siitä, että lapset on isoja ja tarvitsevat äitiä kokoajan vähemmän.

Olen sanonut miehelleni että haluan lauman koiria, joita saan hoivata ja kasvattaa, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset eivät enää kotona asu.


http://www.instagram.com/minnaindubai

-Minna



Tykkää-merkinnät

Kommentit