Kaksoset osa 1 RASKAUS


Kaksosuus kiinnostaa ja ihmetyttää ihmisiä.

Ja yllättävän usealta olen kuullut että he haaveilevat saavansa kaksoset.

Aika moni kuvittelee kaikkien kaksosten olevan identtisiä tai ainakin täysin samanlaisia.

Oikeasti (epäidenttiset) kaksoset ovat vain samaan aikaan syntyneet sisarukset, joilla ei ole sen enempää yhteistä kuin muillakaan sisaruksilla. Paitsi just se syntymäaika.

Asia kiinnostaa ihmisiä monesta syystä. Pienten lasten vanhemmat ihmettelee miten kahden kanssa pärjää, miten me ollaan selvinneet ja mitkä asiat olemme kokeneet erilaiseksi kun yhden lapsen kanssa. Ajattelin koota kokemuksiamme ylös ja huomasin että kerrottavaa on paljon.


Raskaus

Kaksosraskaus on ns. riskiraskaus ja äidin ja vauvojen vointia seurataan erityisen tarkasti.

Meille kaksosraskaus selvisi heti ekassa ultrassa (vko12?) ja raskautta seurattiin tiiviisti alusta lähtien. Muistan tuon hetken ja päivän ja oman reaktioni asiaan. Mieheni oli ehkä enemmän järkyttyneen oloinen, itse soittelin innoissani läpi kaikki kaverit ja sukulaiset saman päivän aikana. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka osaavat pitää itsellään tälläiset asiat, mutta minä en pysty sellaiseen lainkaan. Esikoisemme Viivi oli silloin 5- vuotias ja hän oli kovin innoissaan tiedosta, että saisi kaksi hoidettavaa pikkusisarusta.

Raskaudesta on toki se 12 vuotta aikaa, joten ihan tarkka en kaikista ajoista ole, ja toki käytännöt on varmasti muuttuneet sen jälkeen.

Alussa kävin normaalien neuvolakäyntien lisäksi 8 vkon välein Kätilöopiston sairaalassa tarkastuksessa. Tahti kiihtyi niin, että pian kävin jo neljän viikon välein, sitten kahden viikon välein ja viimeiset pari kk kävin tarkastuksessa joka viikko. Sairaalalla tehtiin perinteisten tutkimusten lisäksi aina ultra. Koin sen jotenkin ihanana asiana, koska pääsin näkemään vauvoja ruudulta niin usein. Aika pian meille selvisi että molemmat ovat poikia ja monella käynnillä saimme asiaan vahvistuksen. Uskalsin siis hankkia jo vauvatarvikkeita ja -vaatteita hyvissä ajoin.


Raskausaika meni kaikenkaikkiaan hyvin, alun pahoinvointia ja yleistä isokokoisuutta vaille. Joulun tienoilla, eli pari kuukautta ennen laskettua aikaa pystyssä oleminen ja varsinkin istuminen pidempiä aikoja oli kurjan tuntuista. Mutta sekin oli ohimenevää onneksi.

Kaksosten kanssa on suuri riski ennenaikaiseen synnytykseen ja se huoletti tietysti paljon. Otin huomattavasti rauhallisemmin tässä raskaudessa ja jäinkin jo syksyllä sairauslomalle töistä, kömpelön olon ja voimattomuuden takia. Olin jostain lukenut että kaksosraskautta ei anneta mennä ihan loppuun saakka, vaan synnytys käynnistetään viimeistään viikolla 38. Jotenkin luotin siihen ja pidin mielessäni että jaksan kyllä viikolle 38.

Kätilöopiston käynneillä kumminkin todettiin aina kaiken olevan niin hyvin, että raskauden annettiin jatkua normaalisti. Se oli henkisesti todella raskasta, koska viimeiset tarkastuskerrat sairaalassa olin jo valmiina jäämään sinne. Minulla oli aina jo sairaalakassi mukana ja petyin pahasti kun meidät lähetettiin kotiin. Tietenkin sain olla onnellinen, että asiat olivat niin hyvin, että pääsimme kotiin, silloin se ei paljoa lohduttanut. Toki jälkikäteen aika tuntuu lyhyeltä, mutta muistan elävästi sen ahdistuksen tunteen.


Vauvat olivat vatsassani niin, että A-vauva vasemmalla puolella pää alaspäin. B- vauva taas oikealla istuen, eli pää ylöspäin.


Loppujen lopuksi rv 39+5 oli viimeinen lääkäriaika, josta sain ajan synnytyksen käynnistyksen kahden päivän päähän.

Alla olevansa kuvassa on laskettuun aikaan vielä kaksi kuukautta.

Kuva kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa

Synnytys


Rv. 40+0 helmikuun 18.

Menimme aamulla kahdeksalta Kätilöopiston sairaalaan. Tuntui epätodelliselta kävellä synnytysosastolle naureskellen, ilman mitään kipuja.

Ensin tietenkin oli perus tarkastukset, lääkärin tapaaminen ja suunnitelmasta keskustelu. Muistan ihmetelleeni kun lääkäri kyseli olenko ollut pitkän ajan vuodelevossa. Olin nimittäin ollut edellisenä päivänä Ikeassa monta tuntia, ihan omin jaloin kävellen. En siis tarvinnut olla ollenkaan vuodepotilaana, mikä kai on harvinaista kaksosraskaudessa.

Synnytys päädyttiin käynnistämään lääkkeillä.

Jo kymmenen aikaan aloin muistamaan miltä se kipu tuntuukaan ja aloin tuntea olevani aivan oikeassa paikassa. Sain kipuihin pian epiduraalin ja olo helpotti nopeasti. Se on kohtalaisen tehokas, kun koko alavartalo on puudutettuna.

Pari tuntia edettiin normaalisti, kunnes B- vauvan sydänäänet vaimeni.

Meille kerrottiin pian, että on päädytty tekemään kiireellinen sektio. Se oli minulle jonkinasteinen shokki, koska olin leikkausta pelännyt. Kaikki kävi kovin nopeasti ja minut vietiin leikkaussaliin samantien. Onneksi minulle oli jo laitettu epiduraali ja kanyyli oli paikallaan, joten sain sitä kautta lisää puudutetta. Muutenhan tuossa tilanteessa jouduttaisiin todennäköisesti nukuttamaan.

Valmistelujen ollessa käynnissä, pahasti säikähtänyt mieheni pääsi mukaan saliin. Hänelle oli ehtinyt jo tulla pieni paniikki, koska minut niin nopeasti vietiin pois, eikä kukaan oikein ehtinyt selittämään mitä tapahtuu. Sain kasattua oman hysterisoinnin ja yhdessä keskustelemalla rauhoituimme molemmat ja toki ymmärsimme että hätää ei ole.

Noin 20min kuluttua siitä, kun päätös leikkauksesta oli tehty, syntyi A- vauva, eli Aleksi 13:49, paino 3140g, pituus 48cm.

3 minuuttia siitä, 13:52 peppu edellä syntyi pikkuveli, B- vauva, Elmeri. Painoa 2850g, pituus 49cm.

Molemmat vauvat voivat hyvin, he pääsivät isän kanssa pesuille, punnitukseen ja vaatetukseen.

Minä menin heräämöön tokenemaan puudutteista ja lääkkeistä. Pari tuntia olin tehokkaasta valvonnassa, kunnes jalat alkoivat liikkumaan ja pääsin vauvojen kanssa samaan huoneeseen osastolle.

Illalla ylpeä isosisko pääsi myös katsomaan uusia pikkuveljijä ja koko perhe oli helpottuneen onnellinen.



Harmittaa että kuvat tuolta ajalta on niin huonolaatuisia, mutta halusin kumminkin jakaa nämä teille. Tässä ylläolevassa kuvassa minulla on vielä pari viikkoa raskautta edessä.



http://www.instagram.com/minnaindubai

-Minna



Tykkää-merkinnät

Kommentit