Ihmisen paras ystävä

Perheessäni on melkein aina ollut koira ja koirat ovat tuoneen elämääni paljon iloa. Koirien pyyteetön rakkaus ja lojaalisuus ihmistä kohtaan on jotain aivan käsittämätöntä.

Meillä on tällä hetkellä kaksi rakasta karvapalloa, pieniä villakoiria, Topi 10v ja Bella 2v.

Topilla on ollut pitkittynyttä ja vaihtelevaa yskää jo varmaan vuoden verran. Yskää on tutkittu ja keuhkot kuvattu, eikä mitään poikkevaa ole löydetty.

Talven aikana yskä paheni ja varasimme aikaa Viikin eläinsairaalaan. Uusissa tutkimuksissa ei edelleenkään löydetty poikkeavuuksia, mutta keuhkojen tähystystutkimusta suositeltiin jatkotoimena.

Jatkotutkimuksiin pääsyä odotellessa, pari yötä sitten, tilanne paheni äkillisesti. Yskän lisäksi Topilla alkoi voimakas hengenahdistus. Hetken kuunneltuani tätä, kolmen jälkeen yöllä päätin lähteä viemään koiraa Viikkiin päivystykseen. Onneksi matka ei ole pitkä. Pääsimme heti lääkärille ja lääkkeillä ja lisähapella tilanne rauhoittui. Melkein kaksi vuorokautta pärjättiin ihan hyvin, kunnes eilen illalla hengenahdistus meni taas pahaksi. Tällä kertaa tuli jo paniikki itsellekin ja kaahasin aika kyytiä sairaalalle, Viivi oli onneksi mukana. Topi pääsi taas samantien hoidettavaksi ja lääke+happi auttoi nopeasti.

Nyt taas olemme kotona ja seurailemme Topin vointia. Päivystykseen on lähdettävä aina jos hengenahdistusta tulee, mutta eihän tämäkään mikään pysyvä ratkaisu ole.

Meillä on parin viikon päästä aika keuhkojen tähystykseen, jossa pitäisi varmistua diagnoosi. Ymmärrykseni mukaan vaihtoehtoja on kaksi, joista toista voidaan hoitaa ja toista ei. Ihan todella pelottavaa koko homma. Joka kerta kun Topi alkaa yskimään, mietin et taasko lähdetään päivystykseen.

Kokoajan takaraivossa on myös pelko siitä, että joudumme luopumaan rakkaasta lemmikistämme aivan liian pian.

Vielä on toivoa, jospa hän selviäisi tutkimuksiin saakka ja saataisiin diagnoosi. Ja tietenkin se johon on olemassa hoitokeinoja ja ennuste on parempi. 


Jokainen kerta kun suljen kotioven, pelkään ettei enää toisiamme nähdä. Yli vuosikymmenen tuo harmaahapsi on ollut häntä heiluen vastassa joka ikinen päivä kun muu perhe tulee kotiin. Ja joka ikinen kerta maailman onnellisin siitä että väki palaa kotiin.

Sydäntä raastavaa nähdä kun toinen kärsii ja selkeästi itsekin ymmärtää että nyt ei kaikki ole hyvin. Pääasiassa kumminkin tilanne on rauhallinen, eikä hän kokoaikaa kärsi.

Minna

http://www.instagram.com/minnaindubai

-Minna



Tykkää-merkinnät

Kommentit