Auttamisen ilo

Jos joku kertoo ongelmastaan, on minulla tapana alkaa ratkomaan sitä. Autan mielelläni, ja kärsin jos joku muu kärsii. Yritän siis parhaani mukaan saada ympärillä olevat ihmiset pois tukalasta tilanteesta. Ongelma voi olla huono ihmissuhde, taloudelliset ongelmat tai muut pienemmät jutut.

Tarjoan mielelläni kyydin, tulen muuttokuskiksi, lainaan mitä vaan tai autan hankkimaan apua.

Osa ihmisistä arvostaa apuani, mutta toisaalta avuliaisuuttani on helppo käyttää hyväksi. Pahoja ongelmia ei ole onneksi syntynyt, mutta huomaan usein ajavani itseni äärirajoille muitten ihmisten ongelmien vuoksi. Tietenkin ystäviä pitää auttaa ja hädässä oleva pelastaa. Mutta missä menee raja?

Puhuin ystäväni kanssa tästä asiasta, hän on lisäkseni ainut ihminen, kuka tuntuu olevan samanlainen. Ja ongelma on sama. Kaikki ihmiset otetaan mukaan, hyysätään ja autetaan. Hän tuntui ymmärtävän erinomaisesti miten ei vaan pysty sulkemaan silmiä toisen kärsimykseltä.

Puhuimme myös siitä, miten jokainen on oikeasti vastuussa omasta elämästään. Tiedämme molemmat toki sen ja tunnuimme myös ärsyyntyvän jos ihminen ei ota vastuuta omasta tilanteestaan. Hetkellinen apu on jokaiselle joskus tarpeen, mutta autettava saattaa tulla riippuvaiseksi auttajastaan.

Tämä samankaltainen ystäväni on erittäin suurisydäminen, lämmin, huolehtiva ja herkkä. Tunnistan noita piirteitä itsessäni myös.

Yritän opetella olla ahdistumatta toisten vaikeuksista. Varsinkaan jos kyse ei ole vakavasta asiasta. Harjoittelua siis vain ja ongelman myöntäminen ja huomaaminen taitaa olla se ensimmäinen askel. Empaattisuus on toki tärkeää, mutta liiallisena sekään ei ole hyväksi.


-Minna



Tykkää-merkinnät

Kommentit