Äidit ja tyttäret

Tervetuloa lukemaan ensimmäistä blogitekstiä Nouw.com sivustolla.


Äitinä olo on maailman tärkein, rakkain ja vaativin työ. Pahimmillaan se on tuskaa, huolta ja epätoivoa. Parhaimmillaan taas ääretöntä rakkautta, ylpeyttä ja riemua. Se on pakahduttavia tunteita. Ääripäästä toiseen, tilanteesta riippuen.


Äidin tunteet kestävät läpi elämän. Oma lapsi on ihan yhtä rakas, vaikka ikää tuleekin lisää. Äitini sanojen mukaan, lapset ovat vain lainassa (tää lause itkettää mua joka kerta). Tarkoittaen sitä, että lapsuuden ajan he tarvitsevat vanhempiaan eniten, nuoruudessa aletaan jo kasvamaan vanhemmista irti, kunnes aikuisena vanhempia ei enää tarvita. Tai no siis tarvitaan tietty, mutta ei kuitenkaan enää samalla tavalla. Mitä isommaksi omat lapseni kasvavat, niin sitä selkeämmäksi tuon lauseen merkitys tulee.

Meillä lapset alkavat olla jo sen ikäisiä että viihtyvät kavereiden kanssa ja kulkevat omatoimisesti kouluun ja harrastuksiin. Onhan se tietenkin kivaa, että elämä on helpompaa ja saa keskittyä omiin töihin ja menoihin ihan eri tavalla. Kääntöpuolena on juuri se, että ei ole enää niin suuressa roolissa lasten elämässä. Koska kokoajan he pärjäävät paremmin ilman minua. Osaavat käydä kaupassa, huolehtia läksyistä ja omista menoistaan. Siihenhän heitä kovasti opastetaan ja ohjataan, mutta silti se kirpaisee ikävällä tavalla vatsanpohjassa.

Minulla on tapa käsitellä asiat etukäteen, joten kun asia tulee ajankohtaiseksi, pystyn tyynemmin olemaan tilanteessa. Käyn päässäni jo nyt sitä tilannetta kun Viivi muuttaa jonain päivänä pois kotoa. Tai sitä kun lähtömme Dubaihin koittaa ja ystävät ja sukulaiset jäävät Suomeen. Ehkä ne on hieman helpompia sitten todellisuudessa, kun mielikuvaharjoitteita on tehty riittävästi.



Oma äitini on juuri ollut kyläilemässä meillä, pyydettiin hänet apuun viikonlopuksi. Mieheni reissaa työmatkalla Aasiassa ja minä olin työristeilyllä Tukholmassa. Ihan parasta saada mummo lasten kaveriksi, ja lapset sai olla kotona. Vaikka äitini asuu pitkän matkan päässä, Kuopiossa, niin silti hänellä on läheinen suhde kaikkien lastenlasten kanssa. Tietenkin vierailut, suuntaan ja toiseen kestää useamman päivän ja yhdessäolo on tiivistä.


Itse olen ollut aina todella läheinen äitini kanssa, pois lukien pahimmat teinivuodet, joissa pääkärsijän roolissa oli äitini. Olen saanut hienon roolimallin lempeästä ja rakastavasta kasvattajasta. Äidiltäni on aina saanut tarvittavan tuen ja järkevän neuvon, on kyse sitten parisuhteen haasteista tai lasten kasvattamisesta. Koen olevani samantyylinen luonteeltani kuin äitini, ja tyttäreni Viivi kuuluu ehdottomasti samaan kastiin. Olemme kaikki kolme herkkiä, tunteellisia, välittäviä ja auttamishaluisia. Järkeviä ja käteviä käsistämme, tykkäämme leipoa ja puuhastella kotona. Olemme usein samaa mieltä asioista ja koemme asiat samalla lailla, tunteella ja rehtiydellä.




Äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen ja selittämättömän vahva. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Olen onnekas ja etuoikeutettu, koska minulla on sekä maailman paras äiti, että maailman paras tytär.


- Minna

Tykkää-merkinnät

Kommentit