Seuraan aktiivisesti muutamia blogeja ja yksi niistä on @FashionStatementHänen inspiroimana, aion lopettaa erään blogeille tyypillisen tavan - vaatteiden ostopaikan kertomisen. Syyni tähän ovat yksinkertaiset:

1. En osta vaatteita usein. Jos ostan, ne ovat kirppislöytöjä, eli löytö on melko varmasti uniikki, jota ei löydy muualta.

2. Haluan inspiroida pukeutumisellani, enkä kannustaa kopioimiseen tai liialliseen kulutukseen. Kuten Reetta kiteytti blogissaan hienosti: ”Tavoitteena on saada lukija inspiroitumaan omasta vaatekaapistaan!”

3. Teen vaatteita itse ja haluan pyrkiä siihen, että asussani olisi aina edes yksi itse tekemäni asuste, koru tai vaate. Haluan myös kannustaa kaikkia tekemään asioita enemmän itse! Reetan lisäksi myös @SaraV tekee etenkin villapaitoja itse. Minun oma villapaita on myös työn alla!

Tämän uuden tavan omaksumisen lisäksi, haluan lisätä asukuviini jonkun hauskan twistin. Asukuva otetaan käytännön vuoksi usein siten, että koko asu näkyy yhdessä kuvassa. Asento on monesti perinteinen Kontraposto, joka on etenkin kuvanveistossa käytetty seisovan ihmishahmon sommitteluperiaate. Kontrapostossa vartalon paino on toisella jalalla, jolloin lantio- ja hartialinja asettuvat rennosti paikoillensa. Näin syntyy perinteinen asukuvan poseeraus.

Minä haluan rikkoa tätä normia ja alkaa ottaa asukuvia uusista kuvakulmista, erilaisissa ehkä jopa epäimartelevissa asennoissa, kuten käsilläseisonnassa, makoilemassa tai sitten vaikka sikiöasennossa ja käyttäen erilaisia ilmeitä. Hymy on mielestäni ihmisen yksi kauneimmista ominaisuuksista, mutta itse en halua asukuvieni olevan aina vaan pelkkää hymyä ja perusasentoja. Haluan todistaa, että ”epäimartelevuus” ei ole huono asia. Ei asukuvien tarvitse aina olla siloteltuja, kauniita, kepeitä tai iloisia. Joskus kannattaa käyttää niitä ”epäonnistuneita” asukuvia hyväksi! Tosin periaatteessa, kun pyrin ottamaan ”epäimartelevista” kuvakulmista ”epäonnistuneita” kuvia ja päästessäni tavoitteeseeni, eivät kuvat ole enään niitä satunnaisia ”epäonnistuneita” otoksia, vaan tarkoituksellisesti ”epäimartelevia”, mutta loppujen lopuksi onnistuneita kuvia... Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Moni saattaa miettiä:”Miksi haluat näyttää tahallasi epäimartelevalta kuvissa, jotka julkaiset kuitenkin blogiisi?”
Vastaukseni tähän on simppeli:”Mie en jaksa ottaa asioita niin vakavasti.”
Jos mulla on kiva asu ja haluan jakaa sen, niin sama tehdä siitä kuvausprosessista astetta mielenkiintoisempi ja hauskempi. Haluan rikkoa estetiikan rajoja, jotka on varsinkin taiteen keinoin tehty rikottaviksi!


Tämä asu oli ylläni Kööpenhaminan reissulla ja kuvat on kuvattu Glypoteket-museossa. Tässä kuvassa lepuutan jalkojani ja aivojani, koska kävimme samana päivänä kahdessa museossa ja pyöräilimme ympäri Köpistä. Muistaakseni emme olleet kuvan ottamishetkellä pitäneet vielä lounastaukoa, joten sekin selittää verrattain rennon (väsyneen) poseeraus asennon.

Oon selkeästi alkanut tykästyä mustan ja valkoisen yhdistelmään, vaikka perinteisesti pukeudun räiskyviin väreihin. On välillä kiva rikkoa niitä omiakin pukeutumistottumuksia ja kokeilla jotain uutta.

Asu on muuten aika simppeli, mutta t-paidalla on syvempikin merkitys. Paidan lanseeraama brändi on pitänyt silmällä ajankohtaisia tapahtumia ja paidan tarkoituksena on tukea Dr. Fordia, kun hän uskalsi astua esiin ja puhua seksuaalisesta hyväksikäytöstä Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden edessä.

Päätin myös koetella kömpelyyttäni, ja pukea valkoiset housut päälleni. Oon tunnetusti aika nopea sotkemaan varsinkin valkoiset vaatteet, mutta tuolla reissulla housut pysyivät valkoisina koko reissun. Mikä saavutus!

Valkoisen t-paidan alle laitoin ihan käytännön syystä mustan poolopaidan. Köpis ei ollut enään kesäisen lämmin vaan syksyisen aurinkoinen, joten kerrospukeutuminen oli todella pop. Poolopaidan kaulus on melko ylisuuri ja sen voi asetella joko pitkäksi huivimaiseksi yksityiskohdaksi etupuolelle tai pieneksi hupuksi takapuolelle.

Pienenä väripilkkuna toimi mun keltaiset sukat. Äiti sanoi, että näytän vikassa kuvassa vähän Repe-sorsalta niiden sukkien takia. Minä sanon tähän naurahtaen, että loistavaa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Repe-sorsa jatkaa keskiviikkoansa. Jatka sieki!

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Juttelin viime viikolla mun ystävän kanssa taiteesta ja kysyin Hänen näkemyksiä muutamasta mun grafiikan vedoksesta. Kyselen tosi paljon mun ystävien näkemyksiä tehdessäni taidetta, koska niistä saa osviittaa siitä, onko teokseni menossa haluamaani suuntaan. Kyselen palautetta myös jälkeen päin, koska haluan kuulla millainen vaikutelma teoksen tunnelmasta tai teemasta tulee. Palautteesta saa myös usein inspistä tuleviin projekteihin. Seuraavalla kerralla, kun olen tekemässä taidetta, saatan hyvinkin käyttää kaverini tulkintaa tai palautetta ohjenuoranani tai inspiraationa vaikka aiheen tai tekniikan valintaan.

Mun mielestä on myös hyvä pyytää rakentavaa palautetta omista teoksistaan. Sitä voi kysyä ystäviltä, sukulaisilta, kusrssikavereilta tai ventovierailta. Jokaisella palautteenantajalla on erilainen suhde taiteeseen tai erit lähtökohdat sen tulkitsemiseen ja havainnointiin.

Joku saattaa nähdä maalauksen niin erillä tavalla kuin minä itse, joskus jopa katsojan tulkinta on paljon syvällisempi kuin omani! Sanotaan vaikka, että haluan maalata naisen, jolla on silmien tilalla päivänkakkarat. Ajattelen, että tästä tulee sellainen söpö ja nopea teos, ei mitään sen kummempaa. Kun näytän teosta ystävälleni, näkee hän sen paljon syvällisemmin. Hänestä teos on söpöllä tavalla ahdistava ja jopa pelottava.

Joskus on saattanut myös käydä niin, että itse en pidä yhtään teoksen lopputuloksesta, mutta kurssikaveri tai ystävä ihastuu työhön. Taidetta tehdessä voi sattua ja tapahtua. Virheitä tulee aina. Vesilasi saattaa kaatua maalauksen päälle, valitsen unenpöpperössä väärän värin paletilta tai värit leviävät työssä eri tavalla kuin haluaisin. En ole tyytyväinen lopputulokseen ja turhaudun. Silti vieressä istuva kurssikaverini saattaa ihastua työhön ja sanoa, kuinka juuri se ”väärä” väri Tia juuri se ”virhe” sopii hyvin harmoniaan tai antaa jännitettä työlle. Tästä opimme, että jokainen virhe voi olla lahja! Ei kannata turhautua heti, jos asiat ei mene suunnitellusti.

On joskus myös käynnyt niin, että olen itse pitänyt työstä, mutta muut eivät innostu siitä. Kerran eräs kurssikaverini kommentoi maalaustaiteen näin:” Ai, siitä tulikin tällainen. Eihän se näyttänyt tuolta yhtään aiemmin. Se on vaikeaa tietää, milloin pitää lopettaa työstäminen.” Tämä lausahdus pitää kyllä paikkaansa, joskus pitää osata lopettaa ajoissa. Vaikka itse pitäisin lopputuloksesta, se ei tarkoita, ettei minulla olisi mitään kehitettävää. Voi olla, että teokseni näytti lopussa aivan tismalleen siltä miltä halusin, mutta siitä luultavasti puuttuukin se rentouden fiilis ja tarttumapinta tulkintoihin.


Näytin ystävälleni muun muassa tämän teoksen. Itse näin alunperin tässä villapaidan kuosin tai räiskyvän iltataivaan. Oikeastaan, en edes ollut ajatellut teosta sen syvemmin. Koko ajatus vedoksen prässäämisestä syntyi katsoessani väripalettiani. Sen värit olivat mielestäni hienosti harmoniassa ja ne olivat sekoittuneet yllättävän kivan näköisesti. Päätin siis vaan tilata värit tasaisesti paletille ja vedosta teoksen. Hyvin yksinkertainen prosessi kaiken kaikkiaan.

Kun ystäväni kertoi minulle oman tulkintansa, ajatus villapaidasta katosi kuin tuhka tuuleen. Hän näki mustan pantterin savannilla, joka oli osittain metsäpalon valtaama. Olin aivan haltioissani ja hämilläni samaan aikaan(se on muuten jännä tunne). Miten en ollut itse nähnyt pantteria, metsäpaloa tai savannia teoksessa ollenkaan ennen tätä hetkeä, mutta nyt se tuntuu aivan itsestään selvältä? Siellähän se pantteri kyyristelee oikeassa alakulmassa. No onhan tuossa värimaailmassa savannin elementtejä. Tuo punaisena kirkuva horisontti ei voi olla muuta kuin metsäpalo. Seuraavaksi mietin itsekseni: ”Miten joku voi nähdä jotain noin siistiä sellaisessa teoksessa, jota en ollut edes pohtinut tai sommitellut sen kummemmin!?”

Tämän tulkinnan siivittämänä sain idean seuraavalle grafiikan tunnille, saa nähdä miten se onnistuu!


Ja lopuksi vielä tärkeä kysymys. Näetkö sinä tässä villapaidan, räiskyvän taivaan, pantterin kyyristelemässä liekehtivällä savannilla vai jotain ihan muuta?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Niin moni tykkäsi edellisestä näkemisen vapaus postauksessa, että päätin alkaa postaamaan säännöllisesti tällaisia harjoituksia! Nyt haastan teidät näkemään omalla tavallanne kolminkertaisesti! Vedoksia on kolme ja annan teille myös kolme tehtävää. Enjoy!

Katso ensiksi vedoksia ihan rauhassa. Mitä näet teoksessa pelkällä ensi silmäyksellä? Kirjoita ensimmäinen havaintosi ylös.


Ensimmäisessä havainnossa yleensä meidän intuitio hyppää ratin taakse. Kun katsot jotain kuvaa tai maalausta, keksii pääsi välittömän oivalluksen teoksesta. Minkä oivalluksen sinä teit näistä vedoksista ensi silmäyksellä?

Etenkin abstrakteissa maalauksissa ja teoksissa, ihminen alkaa vaistomaisesti etsiä kasvoja, tilaa tai esineitä. Tämän takia abstraktien maalauksien tekeminen onkin vaikeaa. Taiteilija monesti hakee ei esittävillä teoksillaan sitä, että siveltimen vedot eivät muodostaisi tuttuja kuvioita tai tilavaikutelmia.

Monesti jo pelkkä värien valinta tuottaa päänvaivaa. Jos valitsisit maalaukseesi väriksi vaikka keltaisen ja mustan, koska haluat niillä ilmaista vuorokaudenaikojen vaihtelua, voi joku katsoja silti saada näistä väreistä mielleyhtymän ampiaisesta. Jokainen katsojan tekemä tulkinta on tietysti ainutlaatuinen ja arvokas, mutta jos taiteilija haluaa katsojan ymmärtävän oman teoksensa lähtökohdat ja teeman,tulee hänen valita teoksensa värit ja käyttämänsä maalaustekniikat tarkoin.

Nyt seuraa toinen vaihe tehtävässäni, jossa keskitymme juurikin väreihin ja niiden yhdistelmiin. Oletko valmis?

Toisessa vaiheessa katso vain vedosten värejä. Mitä kaikkia värejä teoksessa on? Ovatko ne ristiriidassa vai harmoniassa vai muodostavatko ne keskenään jonkin ihan muun jännitteen? Mitä sinulla tulee havaitsemistasi väreistä mieleen? Millainen tunnelma teoksessa on sinun mielestä?

Vastaa kaikkiin tai vain muutamaan kysymykseen. Valinta on sinun.


Kun teos on valmis ja olet siihen tyytyväinen, tulee kaikista kiperin vaihe: teoksen nimeäminen. Teoksen nimen tulisi kiteyttää koko sen teoksen olemus ja teema. Ei mikään helppo tehtävä. Etenkin abstraktien teoksien nimeäminen on todella vaikeaa. Miten nimeät työn, jonka ei pitäisi esittää mitään? Miten nimeät työn, jonka teemaksi valitsit ilmastonmuutoksen, muttet halua antaa katsojalle helppoa vihjettä teemastasi? Monesti taiteilijat päätyvätkin nimeämään abstraktit työnsä esimerkiksi pelkällä numerolla, värillä tai yksi klassikko nimi on ”Composition with (lisää tähän mikä tahansa teoksessa esiintyvä väri tai väri yhdistelmä, tarvittaessa lisää mukaan myös roomalainen numero)”. Lisäksi nimi ”Untitled” on hyvin yleinen.

Kuvitellaan tällainen tilanne. Olet taidenäyttelyssä, katsot esillä olevia teoksia ja haluat nähdä teoksen ja taiteilijan nimen. Kun olet nähnyt teoksen nimen ”Metsä” ja katsot teosta uudelleen, alat etsiä metsään viittaavia värejä tai muotoja. Luettuasi nimen, näet pääsi sisällä oman käsityksesi metsästä ja alat etsiä siitä todistusaineistoa edessä olevastasi teoksesta. Et voi enään nähdä teosta ilman ennakko-oletuksia.

Tämän auttamattoman tilanteen takia kannattaa katsoa ensiksi teosta ilman minkäänlaisia oletuksia. Sen jälkeen voit tutustua värimaailmaan tarkemmin ja katsoa teosta ”uusin silmin”. Lopuksi voit vilkaista teoksen nimen ja oivaltaa teoksista uusia asioita.

En tietenkään tarkoita sitä, että tämä on ainoa oikea tapa katsoa taidetta, mutta haluan kehottaa sinua kokeilemaan tätä tekniikkaa. Saatat yllättyä omista havainnoistasi ja tulkinnoistasi!

Viimeisenä tehtävänä nimeän teokseni, ja sinun tulee sanoa mitä näet näissä vedoksissa. Kirjoita kaikki havaintosi ylös.

1. Kajastus



2. Huippujen yllä



3. Laineet

Kirjoita kommentteihin sinun havaintosi tästä harjoituksesta tai sitten voit laittaa mulle myös yksityisviestiä Instassa (@Allises)!

Toivottavasti sulla oli hauskaa tätä harjoitusta tehdessä!

Kaiken tämän jälkeen, mikä on sinun mielipide näistä vedoksista?


I have three assignments for you!
Take some paper and a pen, write down all your answers and observations.

1. What do you see in these prints?

2. Take a closer look at the colors and color combinations. What do the colors make you feel? What is the atmosphere like in these prints? Write down all the adjectives that comes to mind.

3. Now I will name all of my prints.

The 1st print: Shimmer

The 2nd print: Above the peaks

The 3rd print: Waves

What do you see in these prints now?



If you want to, you can tell me all the answers in the comments down below, or you can send me a private message in Instagram (@Allises).

Now that you have done this assignment, what do you think about these prints?

I hope you had fun while doing this!

Tykkää-merkinnät

Kommentit