Pari kirjaa kesältä

Oon varmaan viimeksi blogin ihan alkuaikoina kirjoittanut kirja-arvosteluja, mutta ajattelin jakaa jälleen pari lukemaani kirjaa tänne. Sain tässä hellepäivinä aika hyvin kirjoja tuhottua kun kämpässä oli niin turkaisen kuuma, etten viitsinyt siellä päiviä viettää ja tarvitsin kahviloihin ja puistoihin jotain tekemistä mukaan. Avattuani sitten tietokoneenkin näin pitäkästä aikaa, päätin tulla tännekin jakamaan lukukokemukseni.

Oona Kuutti - En voi luvata kuin lumetta

Oona Kuutin esikoisromaani kertoo Alisasta, korkeakoulut kesken jättäneestä tytöstä, joka kärsii masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Alisa tutustuu Jasuun, ja kirja kuvaa Alisan, Jasun ja muiden kirjan henkilöiden välisiä suhteita ja päänsisäisiä taisteluita.

Olin kirjastossa nopeasti vain vilkaissut kantta ja takatekstiä ja ajattelut kirjan olevan jotain helppoa ja kivaa luettavaa kesäpäiviin - spoiler alert, ei ollut. Kirjan pääteemana oli mielenterveys ja kirja käsitteli aihetta avoimesti ja suoraan. Kirjan teema huokui jo itsessään suomalaista rappioromantiikkaa ja välillä kirja tuntui ammentavan sitä vähän liikaakin - jatkuvaa päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja hankalia perhesuhteita - nähty ja kuultu jo. Myös kirjan päähenkilöön olisin kaivannut enemmän syvyyttä, sillä päähenkilön ajattelu tuntui välillä turhan suoraviivaiselta ja pinnalliselta ja käsitteli masennusta ja ahdistuneisuutta aika ennalta arvattalla tavalla.

Kirja oli kuitenkin kirjoitettu hyvin, se oli helppo lukea ja juoni soljui mukavasti. Kirjan lopetus oli yllättävä ja toi kirjaan todella kaivatun, piristävän käänteen. Se sitoi tarinan taitavasti yhteen ja toi kirjaan aivan uudenlaisen näkökulman. Kirjan henkilöistä kiinnyin erityisesti Nuuttiin, sillä Nuutti tuntui henkilöistä moniulotteisemmalta ja jotenkin ihanan raasulta.

Olisin itse pärjännyt kepeämmälläkin juonella, mutta toisaalta ymmärrän miksi kirja on kirjoitettu juuri niinkuin on. Suosittelen kirjaa, jos lukulistalla on usein rankkojakin aiheita, mielenterveyteen liittyvä kertoma kiinnostaa ja liiallinen rappioromantiikka ei ahdista.


Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo rahan ja miehien puutteesta, noin yksinkertaistetusti. Kirjan päähenkilö on kolmissakympissään oleva freelancer-toimittaja, joka elää kaupunkilaisarkea, rakastaa sipsejä, toteaa usein olevansa rahan tarpeessa ja murehtii mieskuvioitaan.

Heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen tiesin tarttuneeni juuri sopivaan kesälukemiseen. Kirjan kappaleet olivat lyhyitä ja helppoja, teksti vaivatonta ja tunnelma raskaasta teemastaan huolimatta kevyt. Masennuksen, päämäärättömyyden ja epäonnisen työnhaun ujuttaminen samaan romaaniin humoristisen sipsiaddiktion, tinder-treffien ja paikoin ärsyttävän lapsellisen päähenkilön kanssa antaa kirjalle syvyyden ja samalla helppouden. Kirjaa ei tarvitse ottaa liian tosissaan mutta sen ottaa kuitenkin niin tosissaan, että siitä jää jotain käteenkin.

Kirja toi heti mieleeni Ylen sarjan Aikuiset (josta muuten myös suositus, jos et ole katsonut). Sarja ja kirja kuvaavat molemmat urbaania milleniaalielämää, jossa pienet ongelmat ovat suuria, ja sitten ne isot ongelmat niin isoja, ettei niitä halua tai jaksa käsitellä. Molemmissa sarjoissa päähenkilöt tuntuvat vain raivostuttavan pilalle hemmotelluilta mutta sitten toisaalta taas niin hukassa olevilta.

Ahmin varmasti kaikki kirjat, elokuvat ja sarjat, jotka tullaan vielä tämän milleniaaliteeman ympäriltä tekemään, oon sen verran koukussa juuri tämän tyyppiseen kerrontaan. Ehkä se absurdius joka kuitenkin tuntuu todelta ja humoristinen tapa peilata nykyistä elämäntapaa on saanut mut koukkuun, mutta en valita.

Suosittelen kirjaa, jos lukukaapissa on usein helppoa ja kivaa luettavaa ja henkilöhahmo saakin olla vähän pihalla kaikesta.


Riikka Pulkkinen - Lasten planeetta

Romaanissaan Lasten planeetta Pulkkinen kuvaa Frederikan elämää eron aikana ja sen jälkeen, sekä Frederikan siskon Julian elämää psykoosin eri vaiheissa. Kirjan päähenkilö Frederika on ennen ollut äiti ja vaimo, mutta eron jälkeen hänen pitäisi olla jotain muutakin. Julia puolestaan on aina ollut Julia Uljas, Julia Rohkea, mutta psykoosi saa hänet pieneksi ja hauraaksi.

Olen jo pitkään rakastanut Pulkkisen tapaa kirjoittaa ja kertoa tarinoita, ja siksi otin innoissani tämänkin romaanin käteeni. Kirjan teema käsittelee oman identiteetin kadottamista ja uudelleen rakentamista, ja mielestäni aiheen käsittely sekä eron että psykoosin kautta on jännittävä ja mielenkiintoinen. Erityisesti kuvaus psykoosista ja sen vaiheista tuntuu todellista ja se on kirjoitettu tarkasti ja kuvaavasti.

Aiheesta ja teemasta siis kymppi, mutta jostain syystä en tällä kertaa päässyt aivan mukaan kerrontaan. Teksti oli huomattavasti haastavampi kuin monet muut lukemani romaanit, ja usein huomasin ajatusteni harhailevan, jos yritin jatkaa romaanin lukemista liian pitkään. Osittain teksti tuntui vähän turhaankin haastavalta, erityisesti esimerkiksi Frederikan ja hänen ystävänsä keskustelut tuntuivat hipovan korkeuksia ja siksi jäivät epäuskottavan tuntuisiksi. Myös Frederika jäi etäiseksi.

Olin suoraan sanottuna hieman harmissani, kun teksti oli niin haastava ja korkealentoinen, sillä aihe olisi kiinnostanut minua ja mielestäni kirjan asetelmasta olisi ollut aineksia vaikka mihin. Suosittelen kirjaa, jos olet taitava lukija ja liian korkealentoinen teksti maustettuna sivistyssanoilla ei hetkauta.


Jojo Moyes - Ne jotka ymmärtävät kauneutta

Romaanissa kuvataan kahden naisen elämää, joiden välillä on lähes sata vuotta, mutta joita yhdistää eräs maalaus. Kirja liikkuu kahdessa ajassa. Sophien tarina kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisesta ranskalaiskylästä, jonka saksalaiset ovat miehittäneet. Liv Halston on puolestaan miehensä menettänyt ja rahaton (hmm, tutun kuuloista, tutun kuuloista), joka yrittää kerätä elämäänsä kasaan.

Moyes oli mulle myös tuttu kirjailija ja siksi odotuksia oli tällekin kirjalle, enkä joutunut tällä kertaa pettymään. Pidin erityisesti ensimmäiseen maailmaansotaan liittyvästä kerronnasta ja Sophien tarinasta. Kuvailu ja tapahtumat olivat paikoitellen hyvin rankkoja ja synkkiä, mutta kerronta piti otteessaan ja ahmin ensimmäisiä sivuja. Liv Halstonin tarina ei ehkä sykähdyttänyt niin paljoa, mutta erityisesti maalaus toi kaksi tarinaa kivasti yhteen ja antoi kirjalle omaa syvyyttä.

En varsinkaan elokuvissa pistä pahakseni ennalta-arvattavien prinssi uljaiden saapumisia, mutta kirjallisuudessa kaipaan aina enemmän, ja siksi olisin varsinkin tämän kirjan toivonut ilman Paulia, Livin elämään yllättäen saapuvaa, yllättäen komeaa ja yllättäen muutenkin kaikin puolin mukavaa kaveria. Noniin tiedätte mitä tapahtuu, mutta olisitte tienneet sen joka tapauksessa ensimmäisestä Paulin ilmaantumisesta lähtien.

Suosittelen kirjaa, jos tykkäät historiaan viittaavista aiheista ja liian imelä romantiikka ei saa repimään peliverkkareita.

Ihania viimeisiä heinäkuun päiviä! Mitä te ootte lukeneet viimeksi?

Tykkää-merkinnät

Kommentit