Rakkaudesta lajiin

Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain niin paljon, että stressaat kaikesta, kuten siitä, että tulet kipeäksi juuri ennen sitä tai, että korona estää kaiken päivää ennen kuin se tapahtuu? Itse koin tämän tunteen, ennen meidän eilen pelattua ensimmäistä peliä. Olin odottanut kauden alkua yli puoli vuotta, vissiin tarkemmin 8kk?? Vielä kaksi viikkoa sitten olin varma, että peli perutaan koronan vuoksi ja vielä perjantaina olin varma, että tulen kipeäksi enkä pääse pelaamaan..
Kaikki kuitenkin loksahti paikoilleen ja peli pelattiin, end of the stroy..
Olen tämän 8kk ajan kärsinyt pahasta motivaatio ongelmasta ja varmasti siksi, että en ole päässyt pelaamaan. Toivoin, että tämä kaikki muuttuisi ensimmäisen pelin jälkeen ja voisin sanoa ääneen taas, että käsipallo on niin kivaa ja nautin siitä. Näin ei käynyt.
Voi olla, että tämä on yhden maalin tappio, joka nyt puhuu puolestani, mutta nyt tuntuu vielä vain vaikeammalta ja kaukaisemmalta se hyvä fiilis ja se, kuinka yleensä olen nauttinut käsipallosta..

...Otteluun valmistautuminen meni jo ihan päin honkia, kun lämmittelyä ei saanut tehdä niinkuin yleensä. Monella pelaajalla, etenkin minulla, on hyvin paljon rutiineja ja tärkeitä asioita, joita minun on saatava tehdä lämmittelyssä. Eilen en saanut ja sen vuoksi ärsyynnyin jo ennen peliä. Peli oli kaiken puolin sekava ja todella vaikea ja joukkueemme teki paljon taktisia virheitä ja huonoja ratkaisuja. Ei siitäkään sen enempää.
Pitäisi yrittää kuulemma unohtaa eilinen ja katsoa eteenpäin kohti ensiviikon peliä, mutta se on yllättävän vaikeaa.. Pitäisi yrittää löytää tahdonvoima ja ilo ennen sitä. Miten se onnistuu, sitä en tiedä, mutta lupaan yrittää, sillä en halua pettää joukkuettani ja haluan tehdä kaikkeni näiden tyttöjen eteen!
Toivottavsti saadaan yhdessä käännettyä suunta ja minä saisin henkilökohtaisesti motivaation ja sen ilon takaisin, jotta voisin rakastaa sitä mitä teen!

Tykkää-merkinnät

Kommentit