Header

Joulu, se vuoden parhain juhla. Itse tykkään joulusta eniten, joskaan en ole mikään suurin jouluhullu - maltan kyllä odottaan sinne ensimmäiseen adventtiin ennen kun kaivan jouluvalot esiin. 😅 Lahjojen ostaminen ja muille antaminen on yksi joulun kohokohta, vaikkakaan ei se ole se kaikkein tärkein.

Tänä vuonna joulu menikin vähän eritavalla, kuin oli suunniteltu - oltiin koko perhe vapaalla! Äiti sai myös olla kotona viikkojen sairaalassaolon jälkeen ja saimme viettää aikaa perheen kesken. Jouluna lumi pysyi maassa, mutta oli kauheen liukasta. Mikä onkaan mukavampaa kuin valkoinen, valoisa joulu.

Äiti oli tehnyt maailman parhaat ruuat jouluksi. Sää suosi myös kirkkaalla tähtitaivaalla, ja isän tekemät jäälyhdyt valaisivat pihan.

Nyt haluan vain toivottaa kaikille oikein ihanaa joulunaikaa! 🌲❤️

Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - Napsauta tästä

Likes

Comments

Kuinka paljon sitä ehtiikään tapahtua aivan lyhyessä ajassa...
Viime keskiviikkona 13.12 heräsin vapaapäivänä kovaan vatsakipuun, joka ei mennytkään ohi niinkuin tavalliset vatsavaivat. Kipu paikantui muutamassa tunnissa oikealle alas ja päivystykseen oli lähdettävä.

Päivystyksessä meni useampi tunti, ja vatsan TT kuvasta löydöksenä oli akuutti komplisoitunut umpilisäketulehdus. Kahta i.v. antibioottia tippumaan ja osastolle!

Leikkaus tehtiin kiireellisenä laparoskopiassa seuraavana yönä 14.12 ja hetäämöstä muistan ensimmäisen kellonajan olleen 02.35. Muutaman tunnin tarkan seurannan jälkeen minut siirrettiin takaisin vatsatautien osastolle.

Seuraavana päivänä selvisi, ettei tulehdus ollutkaan komplisoitunut, kuten aluksi luultiin, vaan kyseessä oli ”ihan tavallinen” appendicitis acuta. Antibiootteja ei enää tarvittu leikkauksen jälkeen - parempi näin.

Joskus aivan pienenä minut on nukutettu, mutta aikuisiällä ei koskaan. Kaikki oli jännittävää ja kyllä pelottavaakin, mutta kohtuullisen hyvin kaikki meni.

Aivan ilman mutkia ei tästä kaikesta selvitty, sillä leikkauksen jälkeinen kipu oli kyllä aivan kamala. Laparoskopiassa vatsaontelon laajentamiseen käytettävä hiilidioksidikaasu aiheutti kovaa pistokipua hartioihin ja ylävatsaan, eikä siihen auttanut oikein mikään muu kuin aika ja liike. Hoidettavaksi jäi kolme tähystyshaavaa vatsaan, joista yksi aukesi kotiutuspäivävä - toivon mukaan ne eivät infektoidu.

Onneksi tämä on nyt ohi, eikä enää koskaan tarvitse miettiä, johtuuko joku kipu umpparista, kun sitä ei enää ole. Koko reissussa meni reilu kaksi vuorokautta ja kotiin sain lähteä noin 36 tuntia leikkauksen jälkeen, en kyllä kauempaa olisi halunnutkaan hengailla vaaleenpunaisissa pyjamissa. Kotona piti kyllä heti googlettaa appendisektomia, ja katsoa muutama video toimenpiteestä, mielenkiintoista!

Nyt parantelen kotona kahden viikon sairaslomalla ja mietin jouluvalmisteluja.

Likes

Comments

Tänään vietetään Suomen 100:tta itsenäisyyspäivää!

On onnekasta syntyä Suomeen ja olen ylpeä siitä, että voin sanoa olevani suomalainen. Tämä maa tulee aina olemaan minulle se kaikkein tärkein, vaikka ulkomaille olenkin suuntaamassa.

Erityisen kiitollinen olen Suomen tasa-arvoisesta terveydenhuollosta samoin kuin ilmaisista koulutusmahdollisuuksista. Vastaavaa laatua saa muualta etsimällä etsiä!

Yhdessä - on ollut tämän juhlavuoden teemana. Mielestäni tuo merkittävä sana kuvastaa hyvin Suomen historiaa ja toivottavasti tulevaisuutta.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!💙

Likes

Comments

Kirjoitettu 30.11.

”Anna uskoa,
anna rohkeutta,
taaksepäin en mennä saa.
Mistä tiedän sen,
minne tieni johtaa,
pelko kun näin otteen saa
- pian maailman löydän ihmeineen.”

Viime aikoina on tuntunut, että ajatukset kiinnittyvät vain negatiivisuuksiin, kiireeseen ja ne asiat, jotka ovat hyvin, unohtuvat kokonaan. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta välillä on kaivettava se hyvä kaiken keskellä ja ripustautua siihen.

Tässä mietin pintaraapaisun asioista, jotka just nyt ei vois olla paremmin!
Mulla on ystäviä, niin tärkeitä ystäviä, joita ei haittaa vaikka en aina heti ehdi tai jaksa viestiin vastata. Mulla on ihana perhe, jossa asioita ei salailla. Mulla on unelmia, joita kohti suuntaan. Mulla on työpaikka, jossa aika lentää kuin siivillä. Saan olla jouluaattona kotona aamuvuoron jälkeen, aikaisempina vuosina oon ollut aina iltavuorossa. Meillä oli aikaa käydä Turussa mummin luona viemässä aikainen 90-vuotissyntymäpäivälahja, ja ilahduttaa häntä, samalla pyörähdettiin Tampereella. Voin ostaa joululahjoja ja suunnitella mukavia juttuja ensi vuodelle.

Aina löytyy hyviä asioita - yritetään muistaa se! ☺️

Tässä vielä syyskuussa otettuja kuvia Milosta, ompa se ollut vielä pieni tuolloin.

Likes

Comments

Kuvan lähde: Punainen Risti Veripalvelu - kantasolurekisteri perusesitys

Kirjoitettu sunnuntaina 12.11.

Aikaisin aamulla 8.11. lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Kaikki aikatauluihin sopivat junat oli tarkistettu ja täysiksi todettu. Ilmeisen suosittuja ovat junamatkat tuonne etelän suuntaan keskellä viikkoakin.

Perillä Helsingissä suunnistettiin Meilahteen ja sielä kolmiosairaalaan. Itse koskaan meikussa käyneenä hämmästelin isoa sairaalaa. Matka siitä jatkui pieneen toimistonoloiseen huoneeseen, jonka oveen kiinnitettiin kyltti ”Allokeskustelu, älä häiritse.”

Siinä me sitten istuttiin kaikkien mappien keskellä pyöreän pöydän ympärillä kuuntelemassa kantasoluhoitoihin erikoistunutta hematologia. Opimme kaiken kantasoluhoidosta ja tapahtumista ennen siirteen saamista, sen aikana ja siirteen saamisen jälkeen. Tietoa tuli kuin saavista kaatamalla, mutta tiedon määrä ei tullut meille yllätyksenä.

Itse keskustelun olin kuvitellut hankalammaksi kuin se sitten olikaan. Mietin etukäteen omia reaktioitani, osaanko kysyä mitään järkevää tai herääkö kysymyksiä ollenkaan? Tuleeko kesken kaiken itku, tai ehkä hysteria?
Kysymyksiä löytyi ja olo oli melko rauhallinen alun jännityksen jälkeen. Varmasti se, että olimme jo etukäteen ottaneet kaikesta niin paljon selvää, helpotti tuota kaikkea.

Olo keskustelun jälkeen oli hieman ristiriitainen. Tietysti iloinen ja kiitollinen, että mahdollisuus tähän saadaan mutta myös pelko siitä, miten tässä käy. Täytynee vain luottaa asiansa osaaviin lääkäreihin ja onhan kaikki lopuksi sitten muissa, kuin meidän käsissä.

Allogeeninen kantasolusiirto tehtäisiin äidille näillä näkymin vuodenvaihteessa, kun vain kaikki menisi suunnitelmien mukaan ennen sitä.

Jälleen tämä kaikki on raskainta äidille, joka läpi tästä joutuu puskemaan. Eipä tässä osaa kuin omia ajatuksiaan purkaa, ja toivoa osaavansa olla tueksi muille.

Nojoo, tässä taas vähän syvempää niitä kuulumisia ja ajatuksia. Muuta en osaa tähän loppuun sanoa kuin, että te kaikki kynnelle kykenevät, liittykää kantasolurekisteriin - voitte pelastaa jonkun hengen!

Likes

Comments

Kirjoitettu 21.10.

Istun parhaillaan autossa matkalla kohti Keskisen kyläkauppaa. Mieleeni tuli tämä blogi ja se, etten ole tänne kirjoittanut pitkään aikaan. Syysloma alkaa olla lopuillaan ja kohta tuo nuorimmainen taas aloittaa kouluarkensa. Mutta ennen sitä vielä pieni shoppailureissu. Ei olla Keskisellä pitkään aikaan käytykään, ei varmaan pariin vuoteen.

Oma arkeni on myös muuttunut loman vietosta täydemmäksi uuden työpaikan myötä. Työ on näin muutaman kuukauden tauon jälkeen mukavaa ja uuden oppiminen saa taas aikaan jännityksen tunteen mahanpohjassa, se on se tunne halusta oppia lisää.

Tämä on se mun juttu, mun ala ja en malta odottaa, että päästään ensi syksyyn ja uusiin opintoihin.
Innostus, se on päällimmäisenä mielessä.

Viime postauksessa kirjoitin äidin sairastumisesta. Tuohon ajatukseen ei vielä ole täysin tottunut mutta pakon edessä siihen taipuu. Me kaikki taivumme. Tämä on pitkänmatkanjuoksu, maraton, jolle laitetaan juoksemaan ilman mitään etukäteistreenausta. Maaliin on vielä matkaa, mutta me uskotaan että se vielä saavutetaan, kun mennään kilometri kerrallaan.

Hematologia ylipäätään vaikuttaa päivä päivältä mielenkiintoisemmalta ja Ihmiskeho entistä ihmeellisemmältä. Innostus, nyt se tuli taas.

Koitan vähän aktivoitua täälä blogissa paremmin jatkossa, nyt ollaan kuitenkin perillä Alavudella ja pitää mennä, palataan!

Likes

Comments

Tämän postauksen olen kirjoittanut 5. syyskuuta. Siihen, että tämän julkaisen, meni vain melkoisesti aikaa.

Syksy alkaa tehdä tulojaan, aamuisin on jo ollut pakkasta. Viljapellot ovat keltaisia ja osittain lakoontuneina sateiden vuoksi - puinti on kylläkin ainakin kuukauden myöhässä. Kaikki ympärillä liikkuu eteenpäin, vaikka välillä tuntuu ettei mikään liiku mihinkään.

Tämän tekstin kirjoittaminen on ollut mielessä ja osittain työn alla jo pidemmän ajan. Jotenkin tätä on ollut vaikea kirjoittaa, omien ajatusten ollessa aika kovassa myllerryksessä. Kuten viime postauksessa kerroin, muuttoa Vilnaan siirrettiin oman lonkkavaivani takia. Nyt kuitenkin noin kaksi viikkoa sitten saimme vielä pysähdyttävämpiä uutisia.

Oli ihan hieno elokuinen tiistaipäivä. Äiti oli aamulla käynyt verikokeissa ja olo tuntui jokseenkin samalta kuin aina ennenkin. Puhelu lääkäriltä tuli noin neljän aikoihin iltapäivällä ja näytti siltä, että äidin kohtuullisen hyvästä voinnista huolimatta oli kyse vakavasta sairaudesta. Seuraavana päivänä odotti lähtö Tampereelle TAYSiin diagnoosin varmistamiseksi.

Keskiviikkona uudesta luuydinnäytteestä oli löytynyt samaiset löydökset, kuin aikaisemmasta. Akuutti leukemia. CVK laitettiin torstaina ja sytostaattihoidot alkoivat perjantaina.


Kaikki tapahtui äärettömän nopeasti. Kukaan meistä ei osannut pysyä vauhdissa mukana ja olihan tämä tieto asia, mikä muutti kaiken tutun ja turvallisen yhtäkkiä ennalta arvaamattomaksi ja pelottavaksi. Paljon heräsi kysymyksiä - Miksi tämä tapahtuu juuri meille? Miksi juuri nyt? Miten tästä kaikesta selvitään? Miten äiti jaksaa? Mitä jos... ja mitä minä voisin vielä tehdä?

Nyt oli vaikea ajatella, että kaikella tapahtuvalla on oma tarkoituksensa. Uskon silti, ettei meille anneta enempää kuin mitä pystymme kantamaan. Äidille tämä kaikki tietysti on ollut kaikkein raskainta, kun kaiken tämän joutuu kokemaan. Me muut yritetään tukea niin paljon kuin osaamme.❤

Ensimmäinen sytostaattihoito kesti yhdeksän päivää, nyt vain odotellaan hoidolle vastetta. Tampereella käymme niin usein kuin pystymme äitiä moikkaamassa ja nuo kerrat ovat arvokkaita meille kaikille.


Olin itse ison päätöksen edessä. Mitä tekisin opiskelupaikkani kanssa? Oikeastaan päätös ei ollut lopulta vaikea. Päätin jäädä Suomeen äitini ja perheeni tueksi - saatanhan olla äidille sopiva kantasoluluovuttaja! Monet toivoivat minun lähtevän aloittamaan opintoja, mutta itse totesin sen olevan tällaisessa elämäntilanteessa huono idea. Keskittyminen vaativiin opintoihin ja viikottain tuleviin tentteihin ei olisi nyt onnistunut.

Yliopistolle olin yhteyksissä asian tiimoilta ja he olivat kaikki kovin ymmärtäväisiä ja tsemppaavia. Pyysin, josko opintojeni aloitusta voitaisiin lykätä vuodella eteenpäin, asia käsiteltiin facultyn hallituksessa ja sain kysymykseeni myöntävän vastauksen viikon kuluessa. Tämä oli ihana uutinen kaiken murheen keskellä.


Päivä ja hetki kerrallaan mennään eteenpäin ja toivotaan parasta. Onneksi myös meitä kannetaan, ettei yksin tarvitse kaikkea jaksaa - kiitos siitä. ❤

Likes

Comments

Muuttopäivä Liettuaan piti olla eilen 20.8. Pieniä aikataulumuutoksia kuitenkin tuli eteen vielä tässä viime viikkoina ennen lähtöä. Minulle iski molempiin lonkkiin bursiitit, eli rasituksesta johtuvat limapussitulehdukset ja ihan Pinguna, joksi pikkusisko ehti minut nimetä, ei viittinyt muutokuormaa lähteä viemään. Aamuisin kuluu hyvä tovi ja annos Buranaa, ennen kuin pääsee liikkeelle. Elämä pitää sisällään niin monenlaista, eikä kaikki aina ole niin kivaa.

Olimme kuitenkin varanneet tähän kohtaan hyvin aikaa. Virallisesti koulu alkaa vasta 11.9, joten hätää ei vielä ole ja parempi on toipua nyt täällä Suomen puolella.

Ajankulu muuten tuntuu käsittämättömältä. Muutin Turusta Seinäjoelle joulukuun puolessa välissä 2016 ja siitä on kulunut jo kahdeksan kuukautta - Petra totesi eilen, että tuntuu kuin olisit ollut täällä aina. Itsestäni tuntuu siltä, että juuri palautin avaimeni Turun asunnostani. Kuusi vuotta ulkomailla tulee sekin varmasti menemään nopeammin kuin huomaankaan. Tästä ajankohdasta kun mietin vastaavaa ajankohtaa taaksepäin, päästän lukion toiselle luokalle vanhojen tansseihin - eihän siitäkään ole juurikaan aikaa, vaikka oikeasti onkin.

Viime viikkoihin on mahtunut monenlaista - takkaremonttia, maalausta, pikkusiskon koulunaloitus ja suunnitelmia tulevan asunnon sisustuksesta. Sisustaminen on aina ollut hauskaa, ja nyt kovin monessa kodissa näkyvä skandinaavinen tyyli miellyttää omaakin silmää. Haluan kuitenkin, ettei oma asuntoni ole suora kopio sisustuslehdestä. Tänne voi kuvia ilmaantua sitten joskus, kun kaikki on valmista.

Nyt nautin alkavasta syksystä, mustikoiden poimimisesta ja perheen kanssa ajan viettämisestä - lataan akkuja tulevaa opiskelurupeamaa varten.

Likes

Comments

How much can you actually accomplish in an hour? Run an errand maybe, sit in traffic, get an oil change. When you think about it an hour isn't very long. Sixty minutes. Thirty-six hundred seconds. That's it. In medicine, though, an hour is often everything. We call it the golden hour. That magical window of time that can determine whether a patient lives or dies.
- Meredith Grey

Blogin nimi oli vaikea valita, ikinä ennen, kun en ole blogia kirjoittanut. Luin muutamia vinkkejä netistä, siitä millainen nimen tulisi olla: lyhyt ja ytimekäs, sisällöstä kertova, helposti lausuttava ja vähän erilainen kuin muilla. Halusin nimen, joka pitää sisällään paljon - lopulta keksin mielestäni aika hyvän.

Lääketieteessä kultainen tunti on termi traumapotilaan hoidossa. Se tarkoittaa ensimmäistä tuntia vakavan onnettomuuden jälkeen, joka määrittää pitkälti, millainen mahdollisuus potilaalla on selvitä. Tärkeää on tämän tunnin aikana saada potilas tehokkaasti hoidon piiriin.

Valokuvauksessa kultainen tunti liittyy aikaan, jolloin aurinko nousee tai laskee. Nuo henkeäsalpaavat maisemat ovat olleet minulle tärkeitä, joten tämänkin puolesta nimi sopi mainiosti. Auringon värjäämiä horisontteja on kiva valokuvata, vaikka aivan amatöörikuvaaja olenkin.

Aika. Aika on aina kortilla. Toivoin, että tunti olisi minulle sellainen aika, jona ehtisin päivittää tänne, pidemmin tai lyhyemmin - minun kultainen tuntini.

Likes

Comments

22.7. palasin taas töihin silmälääkärin jälkitarkastuksen jälkeen - kiva oli taas nähdä kaikki! Ekana vapaapäivänä suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Pitkästä aikaa ehdittiin Riinan kanssa syödä hyvin ja höpötellä samalla kierrellen Myllyn kauppakeskusta - juteltavaa oli niin paljon, että varmasti jäi vielä monelle ensi kerrallekin. 😊 En malta odottaa!

Turussa käytiin myös Flowpark -kiipeilypuistossa ja vaikken itse päässytkään ratoja kokeilemaan, oli muiden kiipeilyä hauska seurata. Petra nautti paikasta enemmän kuin muista huvipuistoista yhteensä. Suunnitteilla on uusi reissu Ähtäriin vastaavaan puistoon vielä ennen syksyä.

Heinäkuun loppuun mahtui muutama sienestysretki huonolla menestyksellä. Oli ilmeisimmin ollut niin kuivaa, ettei sieniä ollut juurikaan. Tai sitten etsimme paikoista, joissa niitä ei voisi ollakaan. Tai sitten olimme liian hätäisiä. Hiljaisuus metsässä on kyllä ihan parasta. Pakko silti myöntää, että hetken hirvitti kaikki mahdolliset metsän eläimet. Onneksi yhtäkään koppakuoriaista suurempaa ei vastaan tullut.

Itse en ole kova samoilufriikki mutta onhan se kiva syödä itsepoimimiaan ilmaisia herkkuja.

29.7 ehdittiin Hennan kanssa tsekkaamaan Solarsoundien lauantai-päivä. Ei jäänyt tämä kesä ihan täysin ilman festareita. Aurinko paistoi ja sää helli iltaan saakka, vaikka oltiin jännitetty, että sataako ihan kaatamalla. Yksi kesän parhaista päivistä!

Solarsoundeilla väkeä oli paljon, mutta jonottaa ei juurikaan tarvinnut. Ruoka oli hyvää (joskin hintavaa) ja seura mitä parhainta. Hennaa en ollut hetkeen kerennyt näkemään, vaikka asummekin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen näin lähekkäin - välimatkaa vain 60 kilsaa. Muutama työkaverikin tuli vastaan!

Onnea on hyvät ystävät. 💜

Esiintyjät katsottiin kaikki: Pete Parkkonen, Alan Walker, Reino Nordin, Mikael Gabriel ja Antti Tuisku. Ihan huikeita!


Nyt on jo elokuu ja kesä alkaa tehdä loppujaan. Pian alkaa pakkailu ja muuttokuorman valmistelu. Siitä lisää myöhemmin!


Likes

Comments

  • Instagram
  • Blogkeen
  • Nouw
Instagram@ttimna