Alkumetreillä

Olen nyt aloittanut tämän pyhän ensimmäisen tekstin kirjoittamisen ehkä viisitoista kertaa alusta eri lähestymistavoilla. Taipumukseni yliajatteluun loistaa nyt kirkkaana, ja tuntuu kun olisin luomassa jotain huimaa blogi-identiteettiä. Päätin siis poistaa kaikki runollinen tekopyhyys jonka olin saanut so far aikaiseksi ja katsoa mitä sormet tähän itsestään näpyttelee. =) Eli tervetuloa aitoon ja rehelliseen remppablogiini! Täällä ei tulla näkemään lavastettuja järkkärikamerakuvia, ei hienoja moodboardeja eikä päivän asuja. Tulen tänne rustailemaan fiiliksiä rempan kulusta, turhautumisia kun katto romahti ja keittiö tuli väärän värisenä, malttamattomuuttani kun sohva ei saavu ajallaan ja hehkutusta kun vihdoinkin pääsen läträämään sisustuksen parissa ja ripustamaan verhoja. Saatan välillä myös esitellä viimeisimpiä kierrätyskeskusaarteitani (käyn siellä ehkä kerran viikossa), ja rakas pötkyläcorgini Mandi on myös taattu vieraileva tähti.

Eli pientä taustaa jos tänne eksyy joku muu kun äitini...

...Olemme avomieheni kanssa asuneet viimeiset kolme vuotta ihanassa kaksiossa Kirkkonummen keskustassa. Asunto oli täysin uusi, ja äärimmäisen mukava ensiasunto. Meillä kumallakaan ei kuitenkaan koskaan ollut "voi ihanaa meidän koti" fiilistä, ja haaveilimme rempattavasta kodista jossa asuisi astetta arvokkaampi ja persoonallisempi kodinhenki. Kirkkonummen asunto myytiin alta aikayksikön, ja sopiva remppakämppä sattui kohdalle heti perään. Tällä hetkellä istun siis Etu-Töölössä 46,5m2 kaksiossani jossa listat repsottaa ja sisustus on pelkkä vitsi. Rakastan tätä asuntoa hetki hetkeltä vain enemmän ja enemmän. Tänään saimme ilmoituksen siitä että muutoshakemus on hyväksytty ja pääsemme aloittamaan remonttiamme. Mikä sen parempi tapa juhlistaa tätä kun blogin perustaminen!

Pidemmittä puheitta tervetuloa seuraamaan matkaamme kohti unelmakotia! <3


Tykkää-merkinnät

Kommentit