Olen viime aikoina miettinyt hyviä ja huonoja päiviä. Olen kiinnittänyt huomiota niin omiin kuin muidenkin ajatuksiin ja lausahduksiin siitä, ettei tänään muka olisi minun päivä. Eräs läheiseni sattui juuri ohimennen toteamaan minulle näin ja päätin kysyä häneltä pilke silmäkulmassa, että miksi. Kuka niin muka päätti? Kenen päivä tänään sitten on?

Pyörittelin itsekin vastaavia ajatuksia päässäni viime viikolla. Oloni oli tavallista turhautuneempi ja tuntui, että koko universumi oli ajatuksiani ja tekosiani vastaan. Yritin jopa pyöräyttää vadelmaisen suosikkiraakakakkuni piristyäkseni, mutta löysin pian itseni ja tahranpoistoaineeni hankaamasta keittiömme mattoa. Kolmesti. Hitsin tahraavat ja sinkoilevat vadelmat – ajattelin. Mikään ei siis tuntunut onnistuvan ja kakun tekeminenkin tuntui maratonimaiselta suoritukselta, joten päätin ottaa pienen aikalisän. Menin parvekkeelle, soitin parhaalle ystävälleni, sain häneltä vinkin eräästä piristävästä videosta ja hengähdin hetkeksi sitä katsoessani.

Videossa puhuttiin täysillä elämisestä, vapaudesta, omista valinnoista, elämänlahjasta ja asenteista. Asioista, joita tulee aina säännöllisesti mietittyäkin, mutta tuntuvat niinä tänään ei ole mun päivinä maailman kaukaisimmilta aiheilta. No, yksi asia johti toiseen ja olin pian metsässä kävelemässä, hengittelemämässä, olemassa ja mietiskelemässä. Tajusin, että kyseinen päivähän näytti todella kauniilta sieltä metsästä käsin, kun sille vain antoi mahdollisuuden. Ja mikä tärkeintä, sillä ei ollut mitään tekemistä huonon fiilikseni kanssa - minulla sen sijaan oli.

Olen sittemmin miettinyt asiaa melkoisesti. Miksi ihmeessä päätämme tulevasta etukäteen? Miksi teemme johtopäätöksiä mm. bussista myöhästymisestä, maton sotkemisesta tai kännykän tippumisesta ja alamme oikein tietoisesti enteilemään negatiivisia sattumuksia? Miksi syytämme jotakin tiettyä päivää tai isompia voimia vuorokautemme pilaamisesta, vaikka kaikki olisikin lähtenyt esim. omasta myöhästymisestämme? Negatiiviset asiat tuppaavat toistumaan tietynlaisena oravanpyöränä, eli tässä jo aikaisemmin mainittua lausetta hokemalla sitä todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Myöhästyy, sotkee maton ja pudottaa vielä kaiken kukkuraksi sen kännykänkin.

Tässä siis nopea muistutus huonojen päivien varalle. Ei ole olemassakaan meidän päiviä ja ei-meidän päiviä. On olemassa vain päänsisäisiä ajatuksia, oletuksia, päätöksiä ja tuntemuksia. Kukaan ei ole sanelemassa meidän päivän kulkuamme, eikä kukaan ole antamassa sille hyviä, saati sitten huonoja lähtökohtia. On vain meidän sängyt, meidän auenneet silmät, meidän aamurutiinit, meidän hyvät tai huonot fiilikset ja meidän käsissämme olevat päivät. Ei universumin, päivien jakelijan, työtään tekevän bussikuskin tai kenenkään muunkaan. Vain - ja - ainoastaan - meidän.

PS. Kuten Snapchatissa monen kanssa jo nauroimmekin, kyseinen kakku läsähti seuraavana päivänä lattialle. Näen tässä selvän yhteyden turhan kiukutteluni kanssa, ikinä ei pitäisi leipoa (tai tehdä mitään muutakaan) ilman rakkautta – se voi hyvinkin kostautua myöhemmin ;)

You know when people tend to say this is not my day. I've been thinking about that saying a lot lately, since I felt like the universe was against me few days ago and heard that from one of my dearests as well. Why do we keep saying that, in case of a bad day? I decided to ask my friend, with a twinkle in my eye, that why. Why on earth do you think this is not your day? Who decided that? And whose day it is then? Because when I had my day of misfortune, I realized something. It is not about the universe, it's really not. It's all in our heads and minds. In case we're reminding ourselves about our failures, lack of lucks and bad days, it will definitely be one. In case we keep thinking that this is not my greatest day, it will definitely be that way. But in case we're trying to work on our feelings and frustrations a bit differently instead of blaming on a bad day or deciding anything in advance, we'll discover the magic. Because at the end of the day, we're the only ones who have the power of doing that, since we're the ones who started it. Not an universe, a day giver guy or a driver of that bus you missed.

Tässä alkukesän kaksi suosikkivaatekappalettani; olkapäät paljastava röyhelötoppi ja kauan kaivattu klassinen farkkuhame. Puhumattakaan Quayn kissamaisista aurinkolaseista, jotka ovat vaaleanpunaisine peililaseineen ja suurine linsseineen varsinainen kesän merkki. Off-shoulder menee varmasti myös tulevissa juhlissa astetta siistimmän alaosan kanssa ja no, farkkuhametta voi käyttää vielä pitkälle syksyynkin esimerkiksi kevyen neuleen ja nahkatakin kera. Simppeliä, klassista ja käytännöllistä siis tälläkin kertaa!

Here's a few of my favorite summer pieces; an off-shoulder with ruffles and a classic denim skirt, that I've been trying to find for a coon's age. Not mentioning the cat-eye sunnies from Quay, which are my absolute must-haves for summer. The off-shoulder is also going to go as a summer party top and well, you can always wear denim skirts with a light knit and leather jacket during the year. Simple, classic and easy pieces this time as well!

Nyt eikun innolla uuteen viikkoon, ohjelmassa on niin kesäjuhlia, kuvaustreffejä kuin äiti-tytär aikaakin. Unohtamatta tietenkään pian alkavaa asuntonäyttöä - isomman kodin metsästys on edelleen kovassa käynnissä. Nyt siis näytön kautta lenkille ja suihkun kautta takaisin koneen ääreen, palataan huomenna muruset!

Now let's get this new and exciting week started, there will be some summer parties, photographing dates and mother-daughter time as well. And since our apartment hunting is still on, we're going to give one place a try in half an hour. After that a little bit of exercising and then again - writing for you guys. Talk to you tomorrow!

Top Zara
Sunnies Quay Australia
Skirt Urban Outfitters

1. Kun herään aamulla, en todennäköisesti saa unta enää sen jälkeen. Ei väliä, oliko se sitten neljältä vai seitsemältä - päivän ohjelma ja tulevat aamutoimet alkavat välittömästi pyörimään päässäni.

2. Poikaystävälläni on moottoripyörä, mutta en ole tehnyt sen lähempää tuttavuutta siihen. Keskustelemme tästä käytännössä päivittäin, kun hän yrittää saada minut kaikin keinoin hyppäämään kyytiin!

3. Olen hyvin varma jo monista tulevaisuuteni yksityiskohdista, kuten esimerkiksi hääpaikasta (pikemminkin kaupungista), perhe-elämästä, kasvatustyylistä ja esimerkiksi häissä soitettavista biiseistä. En ole sen kummemmin suunnitellut mitään, mutta tiedän vain joidenkin asioiden menevän tietyllä tavalla.

4. En juurikaan pidä ns. tyypillisistä juhlaherkuista, kuten voileipäkakusta, vaahtokarkeista, kermavaahdosta, kuppikakuista tai kekseistä. Paheitani ovat salmiakit, lakritsi, juustot ja croissantit!

5. Rakastin jo nuorena koti-iltoja. Kävin täysi-ikäisenä ulkonakin, mutta viikonlopun suosikkiaktiviteettini oli kuitenkin vuokrattu leffa ja hyvät eväät. Vietin myös äitini kanssa vastaavanlaisia "tyttöjeniltoja" säännöllisesti!

6. Olen huono toimimaan tarkkailevien silmien alla. Vihaan yli kaiken esimerkiksi sitä, jos syön jotakin herkkua ja joku tuijottaa nähdäkseen reaktioni. Haluan nauttia vastaavista tilanteista rauhassa, hah! (Okei, ruokailu ylipäätäänkin on minulle pyhä asia, silloin ei tuijotella, huudella, häiritä tai tehdä mitään muutakaan)

7. En ole kyllästyvää sorttia. Syön usein samaa ruokaa päivätolkulla (aamupuuroni on ollut sama varmaan edelliset kolme vuotta), katson tiettyjä sarjoja uudelleen ja uudelleen ja rakastan arjen selkeitä rutiineja. Ei sillä, ettenkö nauttisi uusista kokemuksista, makuelämyksistä tai vaihtelusta - en vain vaihda arjen suosikkejani helpolla!

8. Sarjoista puheenollen, en katso telkkaria. En voi sietää nykypäivän tosi-tv:tä, eikä telkkarista vastaavien deittiohjelmien lisäksi muuta tunnu tulevankaan. Mikäli haluan tuijottaa jotakin, katson sitten vaikka niitä Frendejä viidettäkymmenettä kertaa ja nauran samoille vitseille aina uudelleen ja uudelleen :D

9. Olin nuorempana suuri Disney Channel - fani ja voisin vieläkin katsoa Hannah Montanaa. Jonas Brothers oli kaikkien aikojen lempibändini ja Demi Lovato on mielestäni upea nainen vielä tänäkin päivänä. Myös kaikki animaatioleffat iskevät ja kovaa, suosikkini on ehdottomasti pari vuotta sitten ilmestynyt Paddington!

10. Viihdyn luonnollisessa itsessäni ja pyrin viimeiseen asti välttämään kaikenlaisia lisäkkeitä/tekojuttuja. Hammasraudat ylähampaisiin olisivat ainoa "korjaava" asia jotka voisin ottaa - lapsena kun piti olla niin itsepäinen!