What a birthday!

Täällä aletaan pikkuhiljaa toipua synttäriviikonlopusta; oli meinaan huikea viikonloppu! Voisin keksiä vielä monen monta muutakin adjektiivia, mutta niin, ihanaa oli. A oli keksinyt meille tekemistä usealle päivälle, ja olikin ihana jättää läppäri ja puhelin sivummalle hetkeksi.

// I'm slowly recovering from my birthday weekend; let me just say it was a-mazing! I could make a whole list of adjectives, but simply put, I had the most wonderful time. A had planned a whole weekend full of activities, and it was nice to be too busy for my laptop and phone for a couple of days.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, perjantaina alkoi synttäriviikonloppu, kuten A juhlallisesti ilmoitti heti aamusta. Iltaa kohden suuntasimme kohti A:n collegea, jossa meitä odotti ystäväpariskunta sekä formal illallinen. Oli ihanaa laittautua vähän virallisemmin vaihteeksi, vaikka hiusten kanssa näpertäminen alkoi tuntua turhalta juhlapaikkaa kohti pyöräillessäni. Tämä oli ensimmäinen varsinainen formal-tilaisuuteni, ja oli hauskaa! Hyvä seura kompensoi paljon, sillä Wolfsonin tarjoama ruoka oli vähän niin ja näin. Alkuruuaksi saimme herkullista risottoa, mutta pääruokana ollut lohi vihanneksineen olisi kaivannut lisää ihanaa valkoviinikastiketta. Jälkiruuaksi oli harmillisesti kahvikakkua, ja kun en itse kahvin mausta välitä, oli sekin vähän mjeh. Kokonaisuutena kuitenkin ehdottomasti positiivinen, ja plussaa siitä, että puhelimien käyttö oli tiukasti kielletty!

// Like I mentioned before, Friday was the official start to my birthday celebrations, like A announced first thing in the morning. in the evening, we went to A's college with another couple for a formal dinner. It was quite nice to really dress up for a change although doing my hair felt a bit pointless after cycling in the wind and rain. This my first formal event, and it was more fun than I expected! The good company definitely compensated for the average food served by Wolfson. The starter was a delicious risotto, but the main salmon dish would have needed more of that lovely white wine sauce. Also, there was coffee cake for dessert, and as I don't like the taste of coffee, I was a little let down. But as a whole, it was definitely a positive experience, and I really liked the fact that no phones were allowed.

Lauantaina A:n veli saapui luoksemme Manchesterista, ja vietimme päivää keskustassa ennen illan pirkeisiin suuntaamista. Yksi asia mitä eniten kaipaan Suomesta on ihana tilava asuntomme, jossa rakastin hostata erilaisia illanistujaisia. Kaikkien juhlien järjestely on niin hauskaa, ja vaikka se välillä stressasi, oli palkitsevaa nähdä onnistuneet ja hilpeät pippalot. Nykyisessä asunnossa se ei valitettavasti onnistu pienen tilan takia (ja itse asiassa juhlien pito on kielletty ihan vuokrasopimuksessa), mutta onnistuimme saamaan erään ystävämme kautta collegen common roomin käyttöömme lauantai-illalle. Olin otettu siitä miten moni tuli paikalle! Välillä meinasin herkistyä, kun ajattelin, miten hyviin tyyppeihin olen täällä onnistunut tutustumaan; plus vielä sekin, että A:n veli tuli paikalle. Ja olihan meillä hauskaa! Istuimme iltaa pizzan ja juomien kera, opetin muille Vesiputous-juomapelin, ja ilta päättyi pitkästä aikaa tanssilattialle. Kotimatkalla näimme myös ketun, mikä oli kyllä ehdoton loppuhuipennus!

// On Saturday then A's brother drove down from Manchester, and we spent the day in the center before heading to the birthday party. One thing that I really miss from Finland is our lovely first home as I loved hosting parties and gatherings; here it's really not possible, since our home is tiny (and it's also forbidden to have parties in the tenancy agreement). However, we managed to gather everyone to a common room of a college near us through a friend, and I was touched by how many of our friends showed up! I feel lucky having met so many nice people here, not to mention how grateful I was for A's brother coming down as well. And boy, did we have a fun night! We enjoyed the night with some pizza and beverages, played some (drinking) games, and also ended the evening on a dance floor. On our way home, we also saw a fox (!!) which was an absolute highlight too!

Itse pääpäivä oli täynnä kohokohtia toisensa jälkeen. Aamupalaksi söimme tekemääni mutakakkua, ja veljekset yllättivät minut ihanilla pehmeillä paketeilla. Sain myös siskoltani Ruotsista tulleen paketin, jonka A oli minulta salaa vastaanottanut ja piilottanut. Yllätystä kerrakseen! Lounaalle suuntasimme läheiseen St Ivys kylään, ja kävimme perinteisellä Sunday Roastilla. Tämän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Lontoota ja Richmond Parkia ja sen eläimiä - tai näin minulle kerrottiin! Todellisuudessa kohteena olikin Warner Brosin Harry Potter studio!

A oli ostanut liput jo elokuussa, ja onnistunut pitämään yllätyksen tähän asti. Olin ihan ulalla, eikä minulla ollut aavistustakaan minne olimme menossa. Ilmeisesti koko A:n perhe tiesi todellisen kohteemme, ja hyvin olivat pitäneet salaisuuden. Menin täysin sanattomaksi kun tajusin minne olimme saapuneet!

// The B-day itself was a collection of lovely moments. I started the day by having self.made mudcake for breakfast and opening soft gifts from the brothers. I also got a package from my sister in Sweden, which A had been hiding from me for a couple of days, so it was a double surprise! We decided to have lunch at a close-by village, St Ivys, where we had the traditional Sunday roast. Finally, we started heading towards London and Richmond Park and its animals - or at least that's what they told me! In reality, though, we were going to the Harry Potter studios in London!

A had purchased the tickets already in August and managed to keep the secret until the end. I was completely blown away and had no clue about where we were actually going. Apparently, the rest of the family was in the loop and has been waiting for my reaction. I was literally speechless when I realized where we had just arrived to!

Kokemus studiolla oli mieletön - ja selitti myös sen, miksi kävimme vuosittaisen HP-maratonimme läpi niin vauhdilla! Oli niin mielenkiintoista päästä kulissien taakse ja saada ihan uutta näkökulmaa elokuvasarjaan. Kaikki ne pienet ja isot yksityiskohdat olivat niin kiehtovia, ja oli ihanaa uppoutua tuohon taikamaailmaan muutaman tunnin ajaksi. Kierroksen saa käydä läpi omalla vauhdillaan, ja aluksi haahuilinkin päämäärättömästi ihaillen kaikkea näkemääni. Niin siistiä! Harry Potter studioilla käyminen on ollut haaveenani jo jonkin aikaa, ja uskomatonta, että se kävi nyt toteen. A tosiaan ylitti itsensä tänä vuonna! On kai ihan normaalia, että arkeen palaaminen kesti siis hetken, erityisesti henkisesti. Onneksi puhelin on täynnä ihania kuvamuistoja, joten saatte herkutella niillä tässä postauksessa!

// The experience at the studios was incredible and now it also makes sense why were in a rush to finish our HP marathon this year. It was so interesting to have a look behind the scenes and to get a whole new perspective into the magic of the movies. All of those small and big details were fascinating, and it was wonderful to just merge into the magical world for a couple of hours. You can go through the tour by yourself, which is good since in the beginning I was just wandering around aimlessly, admiring everything. So cool! It has been my dream to visit the HP studios for a while now and I still can't believe it actually happened. A really topped himself this year! So I guess it's no wonder that it took a while to get back to reality after this experience, especially mentally. Luckily, I have my phone full of pictures and memories, and obviously I wanted to share some of them here too!

Kummaa kyllä, tänä vuonna en erityisemmin hermoillut syntymäpäivieni suhteen, en niiden järjestämisen tai iänkään puolesta. Viime vuonna uusi ikä tuntui todella ahdistavalta, mutta nyt 26 on ihan jees. Ehkä se johtuu siitä, että hoidin tämän vuoden identiteettikriisin pois alta Cambridgeen muuttaessa ja kulttuurishokkia hoitaessa. Monella tapaa tunnen olevani hukassa, mutta toisaalta tiedän, että olen oikealla polulla. Kaikki ne samat yhteiskunnan ja itseni asettamat paineet, joita tunsin viime vuonna, ovat toki edelleen menossa mukana, mutta olen tullut enemmän sinuiksi niiden kanssa. Elämässäni on nyt monta muuttujaa, joihin en itse voi vaikuttaa, mutta samalla on myös asioita, jotka tasapainottavat menoa. Kaiken tämän myllerryksen keskellä läheiseni, perheeni, ystäväni ja eritoten A, tuovat sen välillä kadoksissa olleen pysyvyyden tunteen takaisin. Jotkut asiat eivät muutu vuosienkaan vaihtuessa, ja niihin voin aina palata, kerta toisena jälkeen.

// Funnily enough, I wasn't too distressed about my birthday this year, neither in terms of organizing something or aging. Last year, the new age felt overwhelming, but at the moment, 26 feels alright. Perhaps it's due to the fact that I sort of dealt with an identity crisis with my culture shock when we came to Cambridge. In many ways, I do feel a little lost at times, but I also know I'm on the right path. All the pressure that the society and myself are setting on me, which I really felt last year, is still there, but I have come more to terms with it. I have a lot of variables in my life and some of them I simply cannot affect, but there are also things to balance everything out. In the middle of all the changes happening lately, I find stability in my family, friends, and especially A. I know some things will remain the same even when years change, and I can always comfort myself with their help.

Näin syntymäpäivän aikana oli ihana saada viestejä ja onnitteluja. Siinä missä ennen laskin Facebook-onnittelujan lukumäärä, nyt olin iloinen siitä, miten moni minua muisti kysymällä kuulumisia. On hienoa, että elämässäni on ihmisiä, joita aidosti kiinnostaa, miten täällä kaukana menee; olivat ne ihmiset itse sitten lähellä tai kaukana. Nämä fiilikset nousivat sopivasti kiitospäivän kynnyksellä, ja olenkin onnellinen siitä, että on paljon asioita joista olla kiitollinen. Ihanaa varaslähtöä viikonloppuun!

// It was lovely to receive so many messages and congratulations in the honor of my birthday. Before, I would be more interested in the number of Facebook posts on my wall, but now, I am happy to see that people write me in person instead. It's great to have people that truly care about how I am doing here, being so far away from everyone. Funnily enough, these thoughts rose around Thanksgiving, and it's wonderful to find so many things to be grateful about. Have a nice weekend everyone!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit

The eagle has landed

Täällä ollaan, eli terkut Cambridgestä! Saavuimme tänne vajaa pari viikkoa sitten - ja kuten arvata saattaa, ei ihan ongelmitta! Lähetimme osan tavaroistamme (lähinnä vaatteita ja kenkiä) rahdilla Cambridgeen, ja lähettipalvelu ei millään meinannut noutaa pakettejamme. Vaati useamman puhelun ja sähköpostin ennen kuin homma oli hoidossa, mutta lopulta saimme nuo pahvilaatikot tänne ihan kotiovelle saakka. Joskin alaovelle, ja suosiolla odotin A:n palaavan kotiin ennen kuin lähdin raahaamaan 30 kg:n laatikoita portaita ylös...

Myöskin varsinaisella matkallamme oli mutkia matkassa, mutta minun tuurini tietäen selvisimme kuitenkin yllättävän vähällä. Vaihdoimme alkuperäisestä lennostamme paria tuntia aikaisempaan, sillä British Airways oli vaihtanut pienempään lentokoneeseen. Tämä meni vielä ihan sutjakasti, ja itse lennotkin hyvin. Saavuimme Gatwickin lentokentälle vain huomataksemme, että varaamamme suora juna sieltä Cambridgeen ei kulkenutkaan, kuten eivät muutkaan päivän suorat yhteydet. Ei auttanut siis muu kuin mennä junalla Lontooseen, sieltä metrolla toiselle juna-asemalle, josta vihdoin Cambridgeen menevään junaan. Vältimme onneksi pahimman ruuhka-ajan, mutta ei tuo silti neljän matkalaukun ja kahdentäpötäyden repun kanssa mikään miellyttävin homma ollut!

// We are here - greetings from Cambridge! We arrived a little over a week ago - and as you might guess, there were some minor issues along the way. We decided to send some of our stuff by mail (mostly clothes and shoes), but the delivery service had some difficulties in picking up our parcels. It took several emails and phone calls, but finally we did manage to send the packages and also received them straight to our front door. Well, the door of our house not flat, so I was more than happy to wait for A to come home before moving the boxes of 30 kg each...

Our actual travel day also had its highlights, let's say... Knowing my luck, I think we actually got off pretty easy! We changed our original flight to one a couple of hours earlier as British Airways had changed to a smaller aircraft. Not bad yet as the new time was actually more convenient for us in the end. We arrived to Gatwick airport just to learn that the direct train we had booked to Cambridge was cancelled, along with all the other direct trains. We had no other choice but to go through London, which we had wanted to avoid. Finally, we took the train to London, from there the tube to another train station, from where we got on the train to Cambridge. Luckily we didn't hit the rush hour, but it was nevertheless quite the struggle with all the luggage!

Saapumispäivänämme ehdimme vielä hyvin ruokakauppaan, joka onneksi sijaitsee ihan lähellä, ja siitä alkoikin sitten pakollisten asioiden hoitaminen, joka jatkuu vieläkin. Tähän mennessä olen muun muassa rekisteröitynyt lähimmälle terveysasemalle, avannut pankkitilin (mikä taistelu sekin!) sekä saanut ajan National Insurance Numberin hankkimista varten. Kaiken tämän keskellä sairastuimme A:n kanssa molemmat tietenkin ikävään flunssaan, joten koko viime viikon sängyn pohjalla voimattomana pötkötellessä ei oikeastaan haitannut, että työpaikka vielä puuttuu. Nyt, kun arki lähtee rullaamaan täälläkin, olen taas uudella tarmolla työnhaun parissa. Toivottavasti mahdollisimman pian tärppää!

// On our arrival day, we had time to do our first set of groceries, which was the beginning of getting settled and taking care of errands. By now, I have for example registered at the nearest GP, opened a bank account (what a struggle, let me tell you!) and finally booked an appointment for getting my National Insurance Number which is needed for working in the UK: In the middle of everything, both me and A got a terrible flu that put me down to bed for almost a week. At that time, I wasn't actually bothered by not having found a job yet, but now that we're getting settled to our new everyday life, I'm really desperate to find one. I hope that happens sooner than later!

Cambridge vaikuttaa viehättävältä ja yllättävän modernila kaupungilta. Palveluita, ravintoloita ja tekemistä riittää, ja keskustan katukuvassa yhdistyvät perinteiset colleget ja brittiläiset rakennukset turistimassojen ja nykyaikaisten paikkojen kanssa. Olen aika innoissani uudesta kotikaupungistani! Tutkittavaa riittää, ja keskusta on alle 10 minuutin pyörämatkan päässä kodistamme. Oma naapurustomme on rauhallinen ja ihanan idyllinen, mutta tosiaan ruokakauppa ja keskusta ovat oikeastaan täydellisten etäisyyksien päässä. Myös A:n tiedekunta on näppärän pyörämatkan päässä, joten heti aluksi laitoimmekin pyörät! Nyt täytyy vain tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen - sekä hankkia kypärä, sillä täällä poljetaan autojen seassa. Jaiks!

// Cambridge seems like a really nice and surprisingly modern city. There are plenty of services, restaurants and things to do, and the city center is like a combination of traditional colleges and British buildings with groups of tourists and contemporary places. I actually feel quite excited to get to know my new home town! There's a lot to explore, and the center is less than a 10-minute bike ride away. Our own neighborhood is quiet and peaceful, but there is a supermarket close-by, so the distances to places are ideal. Also A's faculty and college are just a bike ride away, so one of the first things we did was to get bikes for ourselves. Now we only have to get used to the left-sided traffic... And a helmet is essential as the bikes go in between all the cars! Yaiks!

Täällä siis all good. Pikkuhiljaa ehkä sisäistän sen, ettemme ole vain vierailulla, vaan ihan oikeasti asumme täällä. Ja ettei tämä ole Air BnB, vaan meidän koti; ihana oma pesä. Nyt lienee varmaan aika myös päivittää blogin kuvaus, sillä auringon sijaan sadepäiviin on saanut tottua. Kynttiläkauden avaus siis!

// So all good here. Maybe I'll eventually come to terms with the fact that we actually live here now and we're not just visiting. And this is actually our home, not an Air BnB; our own little nest. I should probably also update the description of the blog as the Sun doesn't come around that much haha. Time to kick off the candle season then!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Another comeback

Heippa taas, niin pitkän ajan jälkeen! Kesä on saatu täällä pakettiin, ja aika hauska että viimeisin julkaisemani postaus oli juuri kesän bucket list. Aika monta ihanaa kohtaa sain rastitettua tuolta listalta, sillä viimeisin kuukausi on kulunut rehellisesti lomaillessa. Kuten täällä kirjoittelin, valmistuin, ja vieläpä erinomaisilla arvosanoilla! Pidin loppuesitelmäni heinäkuun puolen välin jälkeen, ja sain siitä sekä lopputyöstäni täydet pisteet ja kunniamaininnan. Sen jälkeen jäin ansaitulle lomalle, jonka aikana muun muassa...

Kävin lomareissulla A:n kanssa. Hyödynsimme joululahjaksi saamaamme hotellilahjakorttia, ja ajoimme nelisen tuntia Andalusian länsirannikolle Huelvan maakuntaan, joka on ihan Portugalin rajalla ja Atlantin rannalla. SIellä majoituimme kunnon lomaresortissa El Rompido -nimisessä kylässä, ja vietimme pari päivää ihanassa vaaleanpunaisessa kuplassa nauttien kylpylästä, rannasta ja hyvästä ruuasta! Täydellinen pikkuloma ja ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.

Shoppailin. Kun sain loppuesitelmäni pakettiin ja heti perään kuulin saaneeni parhaan mahdollisen arvosanan, lähdin shoppailemaan! Mutta niinhän siinä usein käy - ainakin itselleni - että kun antaa luvan ostaa mitä vain, ei sitten löydykään oikein mitään haha. Ostin kuitenkin kauan haaveilemani farkkuhameen, vihdoin ja viimein! Ja se onkin ollut yksi kesän käytetyimpiä vaatekappaleita. Myös Suomessa käydessäni investoin uusiin tennareihin, farkkuihin sekä sadetakkiin - valmiina syksyä varten kuin koululainen konsanaan, vaikka ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan en tänä syksynä palaa koulunpenkille.

Aloitin kissaprojektin. Päivää ennen kuin matkasin Suomeen löysin pihaltamme alle viikon ikäisen kissanpennun! Yksi Espanjan huonoista puolista on ehdottomasti katukissat ja -koirat, ja meidänkin pihallamme kissoja käy tasaiseen tahtiin. Anoppini ruokkii näitä kissoja, mutta yllättäen tämä pieni pörröpallo oli ilmestynyt takapihallemme, ja naapurin puolelta kuulimme toisen pennun itkua. Seurasimme tilannetta, mutta emo ei palannut, joten ollessani jo Suomessa, A kertoi heidän lopulta pelastaneen molemmat pennut. He käyttivät niitä eläinlääkärillä, ruokkivat tuttipullolla muutaman tunnin välein, ja hoitivat pienet pallerot kuntoon. Nyt pennut ovat jo lähteneet uuteen kotiin - onneksi yhdessä! - mutta ehdin myös hoitaa niitä pari päivää. Espanjassa on kissojen suhteen huono tilanne, sillä monet ottavat kesäkissoja, useat eläinsuojat ovat ihan täynnä, ja katukissoja on paljon. Näin eläinrakkaalle ihmiselle se on hyvin kurjaa, mutta onneksi pystyimme tehdä oman osamme ainakin näiden pentujen suhteen!

Olin kuukauden Suomessa. Ja mikä ihana kuukausi se olikaan! Reissasin näkemässä perhettä, isovanhempia ja kavereita, ja oli niin kivaa. Alkujärkytys oli kyllä suuri, kun laskeutuessani Ouluun siellä oli vain 14 astetta lämmintä ja satoi vettä - eli noin 20 asteen ero Granadan säähän! Mutta ei se mitään, sillä pystyin silti tekemään lempiasioitani: kävin jäätelöllä lempijäätelökioskillani, syömässä lempiravintoloissani, kävelemässä lempikulmillani.. Lisäksi saunoin, kävin ensimmäistä kertaa ikinä kasvohoidossa, tein mökkireissun tyttöjen kanssa, näin kavereitani paljon ja useaan kertaan, pyöräilin, söin ruisleipää sekä hyviä sipsejä ja karkkeja (joita ei Espanjasta löydä millään), luin monta kirjaa, poimin marjoja... Ja ihan vain olin ja nautin Suomesta.

Kävin rantalomalla. Heti Espanjaan palattuani lähdimme koko perheen voimin kunnon rantalomalle Malagan Nerjaan! Sinne on onneksi alle tunnin ajomatka täältä Granadasta, eli vähän helpompi tehdä tällainen reissu. Meillä oli vuokrattuna ihana talo, jossa oikeastaan vain söimme ja nukuimme, sillä muu aika kului rannalla rentoutuessa. Aamulla pakkasimme autoon rantatuolit, aurinkovarjot ja kylmälaukut, ja suuntasimme rannalla muutamaksi tunniksi, sitten kotiin lounaalle ja siestalle, ja sitten takaisin rannalle. Sain saunassa kuoriutuneen rusketukseni takaisin ja myös levättyä ihan kunnolla! Uimme myös paljon, sillä Välimeren vesi oli ihan todella lämmintä, ja aalloissa jaksoi kellua vaikka kuinka kauan. Täydellistä!

Aloitin työnhaun. Oikeastaan tämä ihana rumba alkoi jo Suomessa ollessa, ja olen laittanut lukemattomia hakemuksia Cambridgeen eri yrityksille. Vaikka olen päässyt vain yhteen videohaastatteluun, olen silti ihan positiivisin mielin. Kaupungissa on tarjolla todella paljon mielenkiintoisia paikkoja, ja uskon että kyllä jostain tärppää! Useinhan töitä saatetaan hakea kuukausitolkulla, mutta haluaisin kuitenkin uskoa suomalaiseen sanontaan, jonka mukaan tekevälle kyllä löytyy töitä. Toivotaan!

Vielä on muutama viikko jäljellä täällä Espanjassa ennen kuin suuntaamme syys-lokakuun vaihteessa Englantiin ja uusien seikkailuiden pariin. Aika jännää, mutta tällä välin aion nauttia vielä lämmöstä, toimettomuudesta ja perheen kanssa olemisesta. Aion myös nähdä paria ystävääni joiden kanssa lähennyin opiskeluideni aikana; ihanaa, että tutkinnon lisäksi tästä vuodesta jäi käteen jotain muutakin! Pian on kuitenkin aika päivittää blogin kuvaus, sillä Englannissa ei välttämättä ole yhtä aurinkoista kuin Espanjassa, ja sangria saattaa vaihtua teekuppeihin. Varmasti ihan mielenkiintoista tulee silti olemaan - eikä vähiten siksi, että tuleva asuntomme on yksiö pienellä keittokomerolla. Vähän vaihtelua altaan reunalla loikoiluun...

Hasta pronto amigos!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit